09 kesä Resi­liens­siä kai­killa tavoilla ja tasoilla

Muu­tos vaa­tii niin yksi­löltä kuin yhtei­söltä resi­liens­siä. Koska Medielli toi­mii nime­no­maan aut­taak­seen ter­vey­den­huol­lon orga­ni­saa­tioita muut­tu­maan, on pai­kal­laan miet­tiä mitä se resi­lienssi nyt onkaan. 

Resi­liens­siä joka lähtöön 

Resi­liens­sistä on tul­lut muo­ti­sana. Sitä on mukava vil­jellä kai­ken­lai­siin yhteyk­siin arkie­lä­mässä, juh­la­pu­heissa, työssä ja vapaa-aikana. Hyvällä omal­la­tun­nolla voi myös käyt­tää tuota vie­ras­pe­räistä sanaa, koska sitä ei saa kään­net­tyä suo­raan suo­men kie­lelle. Resi­lienssi voi­daan kuvata (muutos)joustavuutena, palau­tu­mis­ky­kynä, sisu­na­kin. Toi­saalta se voi olla iskun­kes­tä­vyyttä tai kim­moi­suutta kumar­taen ter­min alku­läh­teille fysiik­kaan. Se voi tar­koit­taa jopa krii­sin­kes­tä­vyyttä. Jotain teke­mistä sillä kyllä on sel­viy­ty­mi­sen kanssa, mutta kaik­kea sel­viy­ty­mistä ei kui­ten­kaan voi pitää resilienttinä. 

Mitä pidem­pään olen tut­ki­jana resi­liens­siä ilmiönä poh­ti­nut, sitä sel­vem­mäksi on tul­lut ter­vey­den­huol­toon tiu­kasti rajat­tu­na­kin sen mää­rit­te­lyn moni­nai­suus. Toi­saalta moni­nai­suus tuo esiin sen, miten siitä on meille ihmi­sille var­masti yhtä moneen läh­töön apua. Resi­liens­siä tar­vi­taan­kin kovin eri­lai­sissa tilan­teissa. Joka­päi­väi­sessä elä­mäs­sämme koh­taamme usein pie­niä vas­toin­käy­mi­siä tai muu­tok­sia, jotka vaa­ti­vat jon­kin­laista suh­tau­tu­mista ja mukau­tu­mista. Moni sel­viää niistä “noin vain”, toi­set koke­vat tilan­teen ras­kaam­min. Toi­sessa ääri­päässä ovat ras­kaat iskut, kuten sota, pan­de­mia tai lähei­sen kuo­lema. Täl­löin itse kukin yksi­lönä ja jouk­kona jou­tuu keräi­le­mään eri­lai­sia pala­sia jat­kaak­seen. Näissä tilan­teissa resi­liens­sin tasolla ja raken­nusai­neilla on merkitystä. 

Resi­liens­siä joka tasoon 

Yksi kes­kus­te­lua jo pal­jon sel­keyt­tävä seikka on tajuta minkä tason tai jou­kon resi­liens­sistä kukin sat­tuu puhu­maan. Psy­ko­lo­gian alalla on pal­jon tut­kittu hen­ki­lö­koh­taista tai pie­nem­pien ryh­mien, kuten per­heen, resi­liens­siä. Kir­ja­vink­kinä jaan Krisse Lip­po­sen mai­nion opuk­sen Resi­lienssi arjessa (Duo­decim 2020), joka minua ansioi­tu­neem­min avaa asiaa. 

Missä resi­lienssi taas näkyy työ­elä­mässä? “Oikea vas­taus” on tie­ten­kin joka päivä ja kai­killa tasoilla. Työ­ter­veys­lai­tok­sen sivuilla tode­taan, että resi­lientti työyh­teisö kehit­tää yhdessä par­haan tavan toi­mia arjessa. Se vaa­tii tie­ten­kin yhteis­työtä ja myös sen joh­ta­mista. Tar­vi­taan myös yhdessä oppi­mista, varau­tu­mista, enna­koin­tia ja monta muuta asiaa. Resi­lient­tiä orga­ni­saa­tiota ei siis suin­kaan raken­neta palk­kaa­malla pel­käs­tään sel­lai­sia ihmi­siä, joilla on kor­kea hen­ki­lö­koh­tai­nen resi­lienssi – sil­loin itse asiassa kai­ve­taan maata jal­ko­jen alla, mikäli muut orga­ni­saa­tion resi­liens­sin osa-alu­eet jää­vät liian vähälle huomiolle. 

Sit­ten on vielä jär­jes­tel­mien ja yhteis­kun­tien, jopa ihmis­kun­nan, resi­lienssi. Täl­löin puhu­taan isoista lin­joista: Riit­tä­vätkö rahat ja resurs­sit pal­ve­lui­den tuot­ta­mi­seen? Pys­ty­vätkö päät­tä­jät toi­mi­maan myös epä­var­massa tilan­teessa yhteis­työtä teh­den? Saam­meko kasaan oikeaa tie­toa oike­aan aikaan pää­tök­sen­teon tueksi? Val­lit­seeko yhteis­kun­nassa riit­tävä tasa­ver­tai­suus?  Ter­vey­den­huol­to­sys­tee­min resi­liens­sin tär­keim­piä pali­koita ovat nyky­kä­si­tyk­sen mukaan mate­ri­aa­lis­ten seik­ko­jen lisäksi osaava ja riit­tävä, moti­voi­tu­nut hen­ki­löstö sekä toi­mi­vat joh­ta­mis­ra­ken­teet. Ja se yhteistyö. 

Ei resi­liens­siä ilman ihmistä 

Aina kun jokin asia olo­suh­teis­samme muut­tuu, tar­vit­semme resi­liens­siä. Ter­vey­den­huol­lossa tämä on arki­päi­vää ja nyt muu­tos­tah­din ollessa entis­tä­kin kovempi, on resi­liens­sille iso tilaus. Se raken­tuu ter­veys­a­se­milla ja osas­toilla monista eri asioista, joista ei kan­nata kes­kit­tyä yhteen ker­ral­laan, koska hoke­man mukai­sesti täs­sä­kin asiassa kaikki liit­tyy kaik­keen. Täy­tyy pitää huolta niin hen­ki­lös­tön jak­sa­mi­sesta kuin tava­roi­den riit­tä­mi­sestä. Pitää muis­taa tehdä yhteis­työtä eri sek­to­reilla ole­vien kump­pa­nien kanssa ja samaan aikaan tie­dot­taa omaa väkeä. Joh­ta­mi­sella on toti­sesti suuri rooli resi­liens­sin muodostumisessa. 

Yksi asia yhdis­tää eri tasoilla ilme­ne­vää resi­liens­siä. Ihmi­nen. Ihmi­nen ja ihmis­ten väli­nen toi­minta saa aikaan juuri sen kim­moi­suu­den, jolla me yhdessä voimme myös muut­tua muu­tos­ten myötä uudes­sa­kin tilan­teessa hyvin pär­jää­väksi ja säi­lyä resi­lient­teinä. Kir­joi­tin aiem­min sote-uudis­tuk­sen ole­van muut­tu­mi­sen tuli­koe jouk­kue­ma­ra­ton­juok­suna. Sen voi nähdä myös oival­li­sena resilienssitreeninä.