20 joulu Joh­ta­jana muu­tok­sen reunalla

Olen kol­le­go­jeni kanssa käsi­tel­lyt blo­geis­samme pal­jon muu­tosta – onhan muu­tos yksi kes­kei­sim­piä työ­teh­tä­viämme. Itse olen myös viime vuo­det tut­ki­nut muu­tok­sen ja joh­ta­mi­sen yhteyttä. Tällä ker­taa suun­taan kat­seeni joh­ta­jan muu­tok­seen suh­tau­tu­mi­sen tapoi­hin. Maa­il­massa, jossa orga­ni­saa­tioita ja yksi­köitä joh­taa yksi hen­kilö tai pieni joukko ihmi­siä, tällä suh­tau­tu­mis­ta­valla on äärim­mäi­sen suuri mer­ki­tys paitsi muu­tok­sen toteu­tu­mi­sen, myös muu­tosta toteut­ta­van yksi­kön resi­liens­sin eli muu­tos­jous­ta­vuu­den kannalta.

Joh­taja tul­kit­see muu­tok­sen tarvetta

Teimme tut­ki­ja­kol­le­goi­deni kanssa tut­ki­muk­sen, jossa tar­kas­te­limme joh­ta­jien muu­tok­seen suh­tau­tu­mi­sen ja orga­ni­saa­tion resi­liens­sin yhteyk­siä koro­na­pan­de­mian aikana suo­ma­lai­sessa perus­ta­son ter­vey­den­huol­lossa. Aja­tuk­semme oli (ja yhä on), että joh­taja mää­rit­tää muu­tok­sen läh­tö­pis­teessä sitä, miten suu­reen revoh­kaan läh­de­tään. Arvioiko joh­taja siis, että pitää muut­taa asioita pik­ki­riik­ki­sesti vai muut­tua koko­nai­suu­tena ja isosti? Tässä koh­taa muu­tos­ju­nan raide usein mää­rit­tyy pit­käk­si­kin ajaksi ja sen vaih­ta­mi­nen myö­hem­mässä vai­heessa voi olla ison työn takana.

Toki joh­ta­jat teke­vät tul­kin­taa yhdessä mui­den kanssa. Onneksi. Tuki­jou­kot vaih­te­le­vat tilan­teen ja joh­ta­jan mukaan, mutta mones­ti­han pää­tök­set teh­dään joh­to­ryh­missä, työ­ryh­missä, tii­meissä, kol­le­gan ja jos­kus vaik­kapa val­men­ta­jan tuke­mana. Hie­rark­ki­sissa jär­jes­tel­missä on mah­dol­li­sesta jae­tusta joh­ta­mi­sesta huo­li­matta joh­ta­jan sano­mi­silla suuri mer­ki­tys eikä sitä val­taa tule sivuut­taa eikä toi­saalta käyt­tää toi­min­taa arvioi­matta. Joh­ta­jan ja ehkä hänen lähi­pii­rin­sä­kin tuli­si­kin olla tie­toi­sia siitä, miten kukin muu­tok­seen tulee suh­tau­dut­tua ja tehdä pun­ta­roin­tia myös eri vaih­toeh­to­jen välillä. Kuu­los­taa isolta, mutta kyse voi olla ihan muu­ta­masta lauseesta: ”Huo­maan ajat­te­le­vani, että mei­dän ei juuri nyt pitäisi ryh­tyä koviin isoi­hin muu­tok­siin. Meillä on juuri tehty orga­ni­saa­tio­uu­dis­tus ja hen­ki­löstö vai­kut­taa kuor­mit­tu­neelta.” Tähän on sit­ten mui­den hel­pompi läh­teä joko liit­ty­mään tai haas­ta­maan. Aina­kin toi­von, että päät­tä­vässä ase­massa ole­villa olisi argu­men­taa­tion ja nii­den kuun­te­lun taitoa!

Juos­taanko hetki kovaa vai rem­pa­taanko koko talo?

Mitä tar­koi­tan muu­tok­seen suh­tau­tu­mi­sen tavoilla? Muu­tos­pro­ses­sin ensi het­killä luo­daan käsi­tys käsillä ole­vasta muu­tok­sen tar­peesta jos­kus aika vähäi­sin­kin tie­doin. Yksi muu­to­so­rien­taa­tio (eli tapa suh­tau­tua muu­tok­seen) onkin tut­ki­muk­semme mukaan vas­tus­ta­mi­nen. Tämä voi näkyä ns. aika­li­sän otta­mi­sena: Teemme pää­tök­sen vasta saa­tuamme lisää tie­toa. Jos­kus resi­liens­siä voi­kin vah­vis­taa par­hai­ten muu­tok­sen vas­tus­ta­mi­nen. Se voi tulla avuksi myös sil­loin, kun itse näkee jon­kun muun ehdo­tuk­sen joh­ta­van han­ka­luuk­siin tai jopa lain­mu­kai­suu­den har­maalle alu­eelle. Toki vas­tus­tus voi juon­taa juu­rensa myös omaan halut­to­muu­teen tai kein­ot­to­muu­teen, jol­loin se on vähem­män pun­ta­roi­tua ja voi puo­les­taan olla hai­taksi kokonaisuudelle.

Aina aika ei ole puo­lel­lamme ja pää­tök­siä voi­daan jou­tua teke­mään pikai­sesti. Onkin ymmär­ret­tä­vää ja luul­ta­vasti useim­missa tilan­teissa myös vii­sasta, että tiu­koissa tilan­teissa tukeu­dumme tut­tui­hin toi­min­ta­mal­lei­hin. Täl­löin puhu­taan muu­tok­sen tai ”iskun” absor­boi­mi­sesta: teemme vähän tai pal­jon lisää sitä mitä muu­ten­kin eli muu­tamme mini­maa­li­sesti asioita.

Toi­si­naan taas havait­semme, että vii­sainta on tehdä vähän liik­keitä toi­min­ta­ta­voissa. Ken­ties se on työ­päi­vän kulun muu­tok­sia, toi­sen­laista vies­tin­tää, kokous­käy­tän­tö­jen vii­laa­mista. Näillä pyri­tään ter­vey­den­huol­lon ken­tällä var­mis­ta­maan pal­ve­lu­jen jat­ku­vuus mah­dol­li­sista isois­ta­kin haas­teista (esi­mer­keistä käy­ne­vät kai­kille tutut koro­na­pan­de­mia ja sote-uudis­tus) huo­li­matta. Tätä nimi­te­tään adap­toi­tu­mi­seksi eli mukautumiseksi.

Jos­kus taas ollaan tilan­teessa, jossa havai­taan tar­vetta suu­rem­paan lii­kah­duk­seen, perus­ta­van­laa­tui­seen muut­tu­mi­seen eli trans­for­maa­tioon. Tämä on tut­ki­mus­ten mukaan var­sin har­vi­naista. Samaan aikaan sille saat­taisi olla tarve, jos haluamme raken­taa sote-pal­ve­lumme sosi­aa­li­sesti, eko­lo­gi­sesti ja talou­del­li­sesti kes­tä­viksi. Trans­for­maa­tio tar­vit­see tapah­tuak­seen pal­jon poh­din­taa ja pun­ta­roin­tia, jaka­mista ja kuu­los­te­lua, pää­tök­sen­te­koa ja nii­den vai­ku­tus­ten seu­raa­mista. Kysy­myk­set voi­vat olla isoja: Miksi ja keitä var­ten olemme ole­massa? Mitä on riit­tä­vät sote-pal­ve­lut? Keitä meillä pitäisi olla töissä? Jos­kus trans­for­maa­tion paikka kui­ten­kin tar­jou­tuu ympä­ris­tön syliin työn­tä­mänä. Koro­na­pan­de­mian aikaan ter­vey­den­huol­lossa toimi joukko muita kuin alan ammat­ti­lai­sia, joi­den työt oli­vat sul­ku­jen vuoksi sei­sah­ta­neet. Orga­ni­saa­tiot onnis­tui­vat näke­mään itsensä ja työn­te­ki­jänsä laa­jem­pana kokonaisuutena.

Val­men­taja rin­nal­lesi reunalle

Näitä ilmiöitä Mediel­lin val­men­ta­jat pää­se­vät havain­noi­maan työs­sään tois­tu­vasti. Mehän olemme pai­kalla, kun halu­taan jotain muut­taa tai van­haa tehdä vah­vem­min. Ei ole ollen­kaan har­vi­naista, että kes­kus­te­lemme hen­ki­lös­tön muu­tos­vas­ta­rin­nasta.  Yhtä lailla kui­ten­kin näemme sitä­kin, että enem­män tai sit­ten vähem­män tie­toi­sesti ja perus­tel­lusti joh­toa­se­massa ole­vat hen­ki­löt halua­vat tehdä pie­nem­pää muu­tosta kuin mihin yksi­kössä mie­les­tämme kan­nat­taisi ryh­tyä. Ei huolta! Peri­aat­tee­namme on tar­jota vaih­toeh­toja eikä pus­kea omaa visio­tamme pakolla päälle. Joh­taja tun­tee yksik­könsä ja ihmi­sensä meitä parem­min. Val­men­ta­jan yksi tär­keim­mistä teh­tä­vistä onkin aut­taa val­men­net­ta­vaa tun­nis­ta­maan aja­tuk­si­aan ja ilmiöitä ympä­ril­lään. Jos­kus annamme ystä­väl­listä tuup­pausta lähem­mäksi muu­tok­sen reu­naa ja jos­kus taas vedämme val­men­net­ta­vaa sieltä kau­em­maksi – aina­kin het­keksi aikaa. Olemme mie­lel­lämme peili tai pal­lo­seinä sekä var­mis­tus­köysi muutoksessa.

P.S. Blo­gini nimi on saa­nut innoi­tuk­sensa mai­niosta, jo klas­si­kon ikään pääs­seestä kir­jasta Joh­ta­jana kaa­ok­sen reu­nalla. Se on kulu­nut minun­kin käsis­säni joh­ta­mis­pol­kuni alku­tai­pa­leella ava­ten raol­leen komplek­si­suusa­jat­te­lun­kin ovea, mikä sit­ten joh­ti­kin väi­tös­kir­ja­työ­hön mm. kir­jaa toi­mit­ta­neen prof. Harri Jalo­sen ohjauk­sessa. Suo­sit­te­len myös itse­näistä jatko-osaa Joh­ta­mi­nen komplek­si­sessa maa­il­massa, vaikka se on itsel­lä­ni­kin yhä kesken…

---