01 syys Leanilla höttöä
Lean mielletään usein tahdin kiristämiseksi, turhan karsimiseksi ja soljuvien prosessien hiomiseksi. Totta toinen puoli (eli onhan se noitakin). Entä jos sillä kuitenkin hakisi väljyyttä työpäivään, tilaa kehittämiselle ja tulevaisuuden kummastelulle? Siis “ihan vain ajattelulle”.
Miksi ihmeessä höttöä?
Vajaa vuosi sitten terveydenhuollon resilienssiä ja huoltovarmuutta käsittelevässä tutkimushankkeessamme keskusteltiin siitä, miten alalla eletään niin kädestä suuhun, että varautumiselle ei jää aikaa. Yksi professoreista lohkaisi: “Pitäisi olla vähän höttöä.” Koska kaikki resurssi (ja joskus vähän ylikin) menee perustehtävän äärellä ei aikaa jää ennakoinnille ja varautumiselle. Niinpä yllätyksen osuessa kohdalle saatetaan etsiä ohjeita ja joudutaan improvisoimaan.
Kaikkeen ei tietenkään voi varautua. On naiivia ajatella, että meillä voisi olla jokaiseen tilanteeseen valmiiksi hiottu toimintamalli liikenneonnettomuudesta johtuvan monipotilastilanteen tapaan. Ennakointia voi kuitenkin tehdä myös siltä pohjalta, että toteaa jotain kuitenkin tapahtuvan. Lisäksi voi olla viisasta tiedostaa se, ettei voi tietää kaikkea ja säätämiseen joudutaan joka tapauksessa turvautumaan, kun se jokin – oli se sitten jokin eläimellinen influenssa-aalto, materiaalien puute tai henkilöstön työtaistelutoimi – sitten osuu kohdalle.
Tilaa oppimiselle ja ei-tietämiselle
Sekä sote-alan johtajien että työntekijöiden suusta kuulee usein, ettei aikaa kehittämiselle ole. Sama koskee kokemuksien puntarointia ja niistä oppimista. Kuinka monta kertaa olet itse voinut työssäsi pysähtyä vaikkapa koronapandemian aikaisten tapahtumien ääreen pohtimaan mitä tästä lopulta jäi käteen toimintamme kannalta? Onko sinulta kysytty kokemuksia aiemmista kehittämisistä tai kanssasi jaettu näkökulmia?
Oppiminen organisaatioissa tapahtuu monipolvisesti eikä se aina parhaalla tavalla toteudu ennaltamäärätysti kehittämispäivien aikana sen kuuluisan yhteisen pöydän ympärille kokoontuen. Usein parhaat oivallukset putkahtavat esiin kesken työpäivän kahvipöydässä tai työn tuoksinassa. Siinä missä on tärkeää peilailla jo vastaantulleita tapahtumia ja oppia niistä, on tärkeää ymmärtää myös, että aina niiden opit eivät tee autuaaksi seuraavassa tilanteessa. Ei-tietäminen, kritiikki, epäilys ja uteliaisuus ovat ennakoinnin ja varautumisen tärkeitä välineitä – eivätkä nekään yleensä kukoista käskien.
Tehokkuus ja hötön mahdollinen turhuus
En oikeasti usko, että maailmamme jatkaisi matkaansa yhtään sen tasaisempana kuin tähänkään saakka ja kaikenlaiselle varautumiselle on kyllä tarvetta. Olen kuullut monet kerrat nyrkkisäännön, että resurssien käyttö kannattaa suunnitella 80% tasolle. Silloin jää tilaa tiristää hetkeksi sinne 100% suoritukseen. Totuus on toki monessa paikassa toinen. Lean antaa oivallisia työkaluja hukkatyön poistamiseen ja toiminnan sujuvoittamiseen vaikkapa tuon 20% resurssin vapauttamiseksi.
Jos höttöilyn tehokkuus arveluttaa, voi asian nähdä niinkin, että sillä voi rakentaa organisaation resilienssiä eli muutosjoustavuutta. Olen aiemmin kirjoittanut siitä, miten psykologinen turvallisuus tukee uusia ideoita ja muutoksen mahdollisuuksia. Miksi ei siis panostaisi ihmisten välisiin keskusteluihin ja tutuksi tulemiseen? Jokaisen työntekijän hyvinvointi puolestaan lisää hänen sitoutumistaan ja henkilökohtaista resilienssiä. Nämä kaikki ovat tärkeitä organisaation ja koko terveydenhuoltosysteemimme palikoita. Resilienssi on kovaa valuuttaa niin kriisissä kuin suunnitelluissakin muutoksissa.
P.S. Jos halajat syksyn alun kunniaksi lisäluettavaa, aloittele vaikka täältä:
Blogitekstin kirjoitti
Soila Karreinen | Valmentaja
Hyppäsin pois ison terveysaseman ylilääkärin tehtävästä ajatuksenani löytää uudenlaista tekemistä ja ymmärrystä siitä, mitä sotelle oikeastaan pitäisi tehdä. Sattuman kautta tieni vei sosiaali- ja terveysministeriön kautta terveydenhuollon resilienssin tutkimuksen pariin. Kirjoitan ajatuksistani, tutkimuksista ja paljon muuta.
Yhteystiedot
Meihin Medielleihin saa yhteyttä: https://medielli.fi/yhteystiedot/#ellit