Ensim­mäi­senä ongel­man rajauk­sen ja tavoit­teen kimppuun

Juhan­nuk­sena ei syödä var­hais­pe­ru­naa, eikä tuoda salaat­tiai­nek­sia pöy­tään suo­raan kas­vi­maalta. Keväällä möy­hen­sin mök­ki­mul­taa uusilla työ­ka­luilla. Kumi­saap­paat ja työ­hans­kat kävi­vät sävyl­tään yhteen. Lan­noit­teet ja mul­lat oli­vat par­haat mitä mai­nok­sista löy­sin. Missä vika, mikä meni pieleen? 

Ongel­man rajaus kai­ken alku 

Kehit­tä­mi­sen kenttä näyt­tää monesti vil­liin­ty­neeltä mök­ki­puu­tar­halta. Sil­loin on hyvä pysäh­tyä ensin rau­hassa mää­rit­tä­mään ongel­maa, joka mei­dän pitää kehit­tä­mi­sellä taklata. Jos tämä jäte­tään teke­mättä, niin työ­elä­män ”puu­tar­hu­rit” pää­ty­vät teke­mään loput­to­malta tun­tu­vaa urak­kaa, vaikka intoa ja työ­ka­luja löytyisikin. 

Tär­keintä ongel­man rajaa­mi­sessa on, että sitä työs­te­tään, kun­nes rat­kais­ta­van ongel­man ole­mus on päi­vän­selvä kai­kille osa­puo­lille. Ongelma voi­daan täl­löin kir­joit­taa sel­keästi ylös kah­della tai kol­mella lauseella. Taus­ta­työtä ja sel­vi­tyk­siä nyky­ti­lasta voi toki olla enem­män­kin, mutta ongel­man ydin on lyhyt ja ytimekäs. 

Ongel­man rajauk­sessa kuva­taan ongelma ilmiönä, jota tar­ken­ne­taan nume­roin ja kuvaa­vin sanoin. Toi­sin sanoen mää­ri­tel­lään mihin kehit­tä­mi­sen pau­kut aio­taan tässä kysei­sessä kehit­tä­mis­py­räh­dyk­sessä käyt­tää. Tämä tar­koit­taa tie­toi­sia valin­toja. Esi­mer­kiksi tällä ker­ralla kes­ki­tymme tiet­tyyn toi­min­ta­pro­ses­siin tai yksik­köön, seu­raa­valla ker­ralla on toi­sen vuoro. 

Tavoit­tee­seen kuu­luu nume­roita 

Onnis­tu­nut ongel­man rajaus ja siitä laa­dittu kir­jal­li­nen kuvaus anta­vat hyvät eväät tavoit­teen aset­ta­mi­selle. Tavoit­teen ase­tan­nassa puo­les­taan ase­te­taan lippu kent­tään sii­hen koh­taan, minne haluamme kehit­tä­mi­sellä päästä. 

Hyvin usein näkee häh­mäi­sesti ase­tet­tuja tavoit­teita. Nämä voi tun­nis­taa esi­mer­kiksi sanoista ”suju­voit­taa”, ”lisätä”, ”nopeut­taa”, ”vähen­tää” ja ”pie­nen­tää”. Eri­tyi­sesti ”suju­voit­taa” on hen­ki­lö­koh­tai­nen suo­sik­kini. Edellä mai­ni­tut sanat ker­to­vat, että pro­ses­sissa on tun­nis­tettu epä­mää­räi­syyttä, mutta sitä ei ole vai­vau­duttu tut­ki­maan tarkemmin. 

Ongelma on rajattu ja mää­ri­telty riit­tä­mät­tö­mästi, mikäli nume­raa­lista tavoi­tetta on vai­kea aset­taa. Ilman nume­raa­lista tavoi­tetta et voi tie­tää myö­hem­min, onko kehit­tä­mi­nen tuo­nut toi­vot­tua tulosta. Vink­kini onkin, että tutki ongel­maa, kun­nes ymmär­rät sitä paremmin. 

Ja mitä tämä kaikki voisi tar­koit­taa mök­ki­puu­tar­has­sani 😊 

Mök­ki­puu­tar­hassa ja todel­li­sen elä­män kehit­tä­mi­sessä voi moni asia aiheut­taa sot­kua. On täl­löin tulok­sek­kaam­paa kes­kit­tyä yhden ilmiön ymmär­tä­mi­seen, kuin läh­teä puu­tar­hu­roi­maan ympä­riinsä. Ensi keväänä otan­kin var­hais­pe­ru­nan kas­va­tuk­sen tut­ki­mi­sen työn alle, ja muut vil­jel­mät saa­vat tulla toi­meen, miten tai­ta­vat. Ehkäpä ongel­mana oli epä­suo­tuisa kas­vua­lusta tai liian myö­häisä istu­tus, kuka tietää. 

Blo­gi­teks­tin kirjoitti

Mari Kiema | Valmentaja

Olen teh­nyt kym­me­ni­sen vuotta kehit­tä­mis­työtä eri­kois­sai­raan­hoi­dossa lea­nin ja orga­ni­saa­tion muu­tok­sen parissa. Muu­tos kieh­too minua ilmiönä sekä yksi­lön, työyh­tei­sön että orga­ni­saa­tion näkökulmasta.

Olen kou­lut­ta­nut ja val­men­ta­nut työyh­tei­söjä ja esi­hen­ki­löitä pro­ses­sien kehit­tä­mi­sessä sekä jat­ku­van kehit­tä­mi­sen toi­min­ta­mal­lin käyt­töö­no­tossa. Vah­vuu­teni on moni­puo­li­nen osaa­mi­nen lean-teo­riasta ja ‑työ­ka­luista sekä olen lisäksi pereh­ty­nyt eri­lai­siin lähi- ja etä-fasi­li­toin­ti­tek­nii­koi­hin. Kou­lu­tuk­sel­tani olen sai­raan­hoi­taja ja ter­veys­tie­tei­den maisteri.

Yhteys­tie­dot

Mei­hin Mediel­lei­hin saa yhteyttä: https://medielli.fi/yhteystiedot/#ellit