17 elo Kaksi kalaa, viisi lei­pää ja lääkäri

Päi­vänä muu­ta­mana oli taas mah­dol­li­suus tutus­tua terk­ka­rin nykye­lä­mään pan­de­mian sees­tei­sessä vaiheessa.

Ihai­limme Kohta Val­miin Toi­sen Alan Eri­kois­lää­kä­rin kanssa hoi­ta­jia, jotka tais­te­li­vat urheasti van­he­ne­van tie­to­jär­jes­tel­män kanssa tai­teil­len samalla mit­ta­van puhe­lin­taa­kan alla asia­kas­po­ti­laita ammat­ti­tai­dolla hoi­taen ja fik­susti lää­kä­riä kon­sul­toi­den, kun tar­vetta ilmaantui.

Koko­nais­lää­ki­tys vai yksit­täi­nen uusintatoive

Ihan Pian Hyvin Vii­sas oli uhrattu pur­ka­maan resep­tejä, joita oli­kin lis­talla riit­tä­miin. Tuhi­simme yhdessä, miten irral­laan yksit­täi­set resep­tin uusin­ta­toi­veet oli­kaan irro­tettu asia­kas­po­ti­laasta, miten han­ka­laa oli­kaan eri lää­kä­rei­den kerta toi­sensa jäl­keen joko tyy­tyä klik­kai­le­maan resep­tit vaan mene­mään vaiko tuh­ri­maan aikaa tilan­teen miet­ti­mi­seen ja miten mie­luista oli­si­kaan lää­kä­rin ammat­ti­tai­toa käyt­tää poti­las­asiak­kai­den hoi­ta­mi­seen tai koko­nais­lää­ki­tyk­sen arvion teke­mi­seen rutii­nin­omai­sen näp­päi­lyn sijasta (eikö aina­kin tätä voisi nyt joten­kin auto­ma­ti­soida!). Koko­nais­lää­ki­tyk­sen ajan­ta­sai­sena pitä­mi­seen ei nyt aina­kaan aikaa ollut, sen ver­ran iso pino uusin­ta­toi­veita oli Syk­syllä Muu­alle Tär­keäksi Lää­kä­riksi pää­se­vän kol­le­gan eteen ladottu.

Kriit­ti­sin silmin

Ihmet­te­limme yhteis­tuu­min myös omaa toi­min­taamme Eri­kois­lää­kä­rin Tit­te­liä Ensi Kuussa Kan­ta­van Osaa­jan kanssa kriit­ti­sin sil­min. Olim­me­han kerta toi­sensa jäl­keen. Olimme ite­roi­neet ja ihme­tel­leet 90-vuo­ti­aan senio­ri­kan­sa­lai­sen Imo­va­nea vaikka kai­kille lie­nee selvä, että hau­taan asti tämän lääk­keen kanssa astel­laan (jos­kin nopeam­min ja kitu­li­aam­min jos uni­lää­ke­vie­ro­tusta läh­ti­simme intoi­le­maan). Samoin syö­pä­po­ti­laan Tra­ma­doli kun uusin­ta­lis­talle ilmaan­tui, käy­tiin ahke­rasti tie­toja tar­kis­te­le­massa vää­rin­käy­tön pelossa – vaikka olisi kai­kille hel­pom­paa lait­taa resep­tiin mer­kintä syö­pä­ki­vun hoi­dosta- vai olem­meko oikeasti huo­lis­samme huu­me­riip­pu­vuu­den kehit­ty­mi­sestä elon viime metreillä?

Kul­tai­sen ajan muistelmat

Into­mie­li­nen Ylin Minis­te­rimme on kesän aikana tois­tu­vasti muis­tu­tel­lut, miten auvoista elämä oli­kaan kul­tai­sella 90-luvulla, jol­loin jokai­sella kan­sa­lai­sella oli oma­lää­käri ja jonoa­kin val­ta­kun­nassa vain vajaa viikko. Yhdessä moista onnea ja hie­man kateel­li­si­na­kin men­nyttä hai­kai­limme tilan­teessa, jossa takai­sin­soit­to­jono oli mah­tava ja lää­kä­reillä tänään vapaita läs­nä­vas­taan­ot­toai­koja peräti kuusi kap­pa­letta. Miten muka­vaa oli­si­kaan oma­lää­kä­rinä hoi­taa itse kaikki nämä sadat apua kaipaavat.

Kaksi kalaa ja viisi leipää

“Niin, näillä tänään­kin pitää pär­jätä, kun käy­tössä on vain kaksi kalaa ja viisi lei­pää” huokasin.

“Mutta emme ole­kaan Jee­sus” päätti muis­te­lot Erit­täin Tai­tava Ajattelija.