Reseptien kirjoitus sujuu kuin tanssi.

Resep­ti­tango

Koira söi kou­lu­teh­tä­vät. Lupa­lappu jäi tas­kuun ja tuhou­tui pyyk­ki­ko­neessa. Bent­so­re­septi varas­tet­tiin. Moni­nai­sia ovat olleet kuu­le­mamme seli­tyk­set. Ken­ties osa niistä on ollut tottakin.

Van­hem­mat kol­le­gat muis­ta­vat vielä kau­kai­sen ajan, jol­loin kesä­lo­mien jäl­keen täpö­täy­sistä pos­ti­laa­ti­kosta tul­vahti pape­ri­re­sep­tejä, joita toi­veik­kaat asuk­kaat oli­vat tuo­neet kesäksi sul­je­tun ter­veys­a­se­man pos­ti­laa­tik­koon. Miten näitä kii­reel­li­siksi muut­tu­neita resep­tejä uusit­tiin­kaan hiki hatussa ensim­mäi­set elo­kuun päi­vät. Miten resep­tejä huk­kui pit­källä mat­kalla toi­mis­tosta lää­kä­rin huo­nee­seen, ja miten niitä eri huo­neista etsit­tiin­kään. Miten alle­kir­joi­tus oikeni ja lyheni tuhan­sien resep­tien myötä, etsit­tiin mus­tetta lei­ma­si­meen, hau­raat resep­tit teip­pail­tiin käyt­tö­kun­toon vielä vii­mei­sen kerran.

Epäi­le­mättä säh­köi­nen resepti on paik­kansa löy­tä­nyt,

…eikä van­haan halua palata enää kukaan. Mutta edel­leen tus­kai­lemme sitä, ettei resep­tien uusi­mi­seen mil­lään tunnu löy­ty­vän riit­tä­västi aikaa, koko­nais­lää­ki­tys ei vie­lä­kään ole ajan tasalla, pkv-suun­ni­tel­mia ei löydy, ja pit­kä­ai­kais­seu­ran­to­jen suh­teen mer­kin­nät ovat vaih­te­le­via. Edel­leen palau­tamme resep­tejä, hyl­käämme ja mitä­töimme, etsimme tie­toja ihme­tel­len, kuka näitä bent­soja oikein aloit­te­lee, kun nii­den määrä tun­tuu vuosi vuo­delta lisään­ty­vän. Juok­semme kovem­paa ja kovem­paa asia­kas­lu­pauk­sen seit­se­män päi­vän taka­ra­jan uhkaa­vasti lähestyessä.

Mitä jos siir­täi­simme ajatuksemme

…pape­ri­re­sep­tien sijasta säh­köi­seen nykyi­syy­teen? Resep­tien uusin­nat vuo­den välein liit­ty­vät aika­kau­teen, jol­loin pape­rit huk­kui­vat, syö­tiin, tuhot­tiin tai varas­tet­tiin vii­meis­tään vuo­den kulut­tua. Moder­nissa säh­köi­sessä aika­kau­dessa resep­tit säi­ly­vät kau­em­min kuin kaksi vuotta, ja säh­köi­syys tar­joaisi meille uusia mah­dol­li­suuk­sia, joita emme vielä hyödynnä.

Entäpä jos poti­lail­lamme olisi vain yksi lääkelista… 

Reseptien kirjoitus sujuu kuin tanssi.

nykyi­sen resep­ti­kes­kuk­sen seka­van lää­ke­toi­mi­tus­luet­te­lon sijasta? Jos lää­käri kir­joit­taisi vain yhden resep­tin pysy­välle lää­ki­tyk­selle? Sii­hen lii­tet­täi­siin auto­maat­ti­sesti tar­vit­tava seu­ran­ta­pro­to­kolla labra­ko­kei­neen ja yksi­löl­li­sine seu­ran­toi­neen. Nöyrä säh­köi­nen jär­jes­telmä muis­tut­taisi asia­kasta sovi­tuin välia­join, ja labo­ra­to­rio­ti­laus­kin toteu­tuisi kuin tanssi, ilman lää­kä­rin interventiota.

Vain pysy­vän lääk­keen muu­tos tai lope­tus seli­tyk­si­neen kir­jat­tai­siin lää­ke­lis­talle, joka olisi kai­kissa jär­jes­tel­missä aina ajan tasalla. Apteek­kari antaisi asiak­kaalle lääk­keet kol­men kuu­kau­den välein ja tar­vit­taessa ystä­väl­li­sesti muis­tut­taisi seu­ran­noista ja veri­ko­keista, mikäli asia­kas ei ole tie­to­ko­ne­ai­kaan vielä uskal­tau­tu­nut. Lää­kä­rille tulisi vain muis­tute niistä har­voista, jotka eivät ole toi­mi­neet sovi­tusti – ja jotka kohta saa­vat huo­les­tu­neelta lää­kä­riltä puhelinsoiton.

Mää­rä­ai­kai­set anti­biootti- ja muut kuu­rit toki teh­täi­siin asian­mu­kai­sesti vain sopi­vaksi ajaksi. Aller­giat ynnä sivu­vai­ku­tuk­set voisi asia­kas myös itse lisätä omiin tietoihinsa.

Pkv-lääk­kei­den suh­teen meillä olisi ker­ran­kin aikaa tehdä asian­mu­kai­nen suun­ni­telma, kun uusit­ta­vat resep­tit ja nii­den aiheut­tama työ haih­tuisi bit­tia­va­ruu­teen ahke­ran ja täs­mäl­li­sen tie­to­jär­jes­tel­mämme pyy­teet­tö­mästi ja pal­katta teke­mäksi työksi.

Haa­vetta vain on resep­tien valssi.

Resep­ti­rumba, tango ja cha-cha-cha meitä pyö­rit­tää taas huomenna.

Anne Autio
Blo­gi­teks­tin kirjoitti

Anne Autio | LEAN-val­men­taja (LPP)

Pit­kän ter­veys­kes­kus­taus­tan omaa­vana yli­lää­kä­rinä tuon Mediel­lei­hin sekä perin­teitä että osaa­mista aiem­mista muu­tok­sista. Eri­tyi­sesti olen hyvä saa­ta­vuu­den sekä resurs­sien tasa­pai­noi­lussa ja vari­aa­tion havait­se­mi­sessa ja hal­lit­se­mi­sessa. Poi­kit­tai­nen ajat­telu sekä resi­lienssi on minulle luon­te­vaa, ja kyke­nen ajat­te­le­maan asioita “out of the box” eli laa­ti­kon ulko­puo­lelta, jos­kus enna­koi­vas­ti­kin. Huo­maan usein asioita, jotka ovat tulossa vasta esiin. Ellei­hin tör­mä­sin eri pro­jek­teissa sekä työ­pai­koilla, ja lopulta pää­dyimme yhteen, kun huo­ma­simme ihmet­te­le­vämme samaa nor­sua eri ilman­suun­nista. Me Mediel­lit toi­mimme tasa-arvoi­sesti, oikeu­den­mu­kai­sesti sekä asia­kasta kunnioittaen.

Yhteys­tie­dot

Mei­hin Mediel­lei­hin saa yhteyttä: https://medielli.fi/yhteystiedot/#ellit