15 loka Systeemiajattelun soveltaminen on sotessa välttämättömyys
Sinikka Bots – esittely

Olen työskennellyt yli viidentoista vuoden ajan terveydenhuollon johtamisen, laadun ja vaikuttavuusperusteisen kehittämisen parissa niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Työssäni olen saanut mahdollisuuden tarkastella järjestelmää useilla eri tasoilla – kansallisista strategioista ja terveysjärjestelmän rakenteista aina arjen palvelutuotannon kipupisteisiin saakka.
Tällä hetkellä teen väitöskirjatutkimusta, jossa tarkastelen vaikuttavuusperusteista terveydenhuoltoa ja sen johtamista systeemiteorian näkökulmasta. Tutkimukseni ja aiemman kokemukseni kautta olen oivaltanut yhden keskeisen asian: järjestelmää ei voi muuttaa pelkillä prosessikaavioilla tai mittareilla. Todellinen muutos tapahtuu vasta silloin, kun ihmiset alkavat nähdä saman todellisuuden uudella tavalla – ja jakavat vastuun sen parantamisesta.
Siksi puhun vaikuttavuudesta ennen kaikkea terveydenhuollon vastuullisuuden ytimenä. Jos meillä on mahdollisuus tuottaa enemmän hyvää vähemmällä kuormituksella, miksi tyytyisimme vähempään? Muutos edellyttää sekä analyyttista terävyyttä että inhimillistä herkkyyttä – ja uskon, että juuri näiden yhdistäminen on sote-alan suurin johtamishaaste, mutta samalla sen suurin mahdollisuus.
Systeemiajattelun soveltaminen on sotessa välttämättömyys
Valmentajamme Elisa Jokelin ja terveydenhuollon kehittämisen konkari Sinikka Bots keskustelivat systeemiajattelun soveltamisesta soten johtamiseen. Sinikan ajattelua ja tutkimustyötä ohjaa syvä ymmärrys systeemiajattelun logiikasta ja pitkä kokemus sen soveltamisesta soten johtamiseen useilla eri tasoilla.
Miten kuvailisit lyhyesti suomalaisen terveydenhuollon nykytilaa ja miksi muutos “volyymista vaikuttavuuteen” on nyt välttämätön?
Suomalainen terveydenhuolto tunnetaan korkeasta laadustaan ja melko hyvästä saavutettavuudestaan. Myös kansanterveydellinen näkökulma nähdään meillä vahvuutena. Kuitenkin meillä on vahva painotus erikoissairaanhoitoon ja resursseja kohdennetaan paljon melko myöhäisiin, vahvasti korjaaviin toimiin eikä ennaltaehkäisyyn.
Yksi perusterveydenhuollon vahvuuksista mm. kansantaloudellisesti, olisi juuri sairaalahoidon tarpeen ja esimerkiksi päivystyskäyntien ennaltaehkäisy. Väestön ikääntyminen (myös sote-henkilöstö ikääntyy ja henkilöstöä poistuu työmarkkinoilta enemmän kuin uutta tulee sisään!) ja kroonisten sairauksien lisääntyminen tekevät volyymiperusteisesta mallista kestämättömän. Siirtymä volyymista vaikuttavuuteen (vaikuttavuus = hoidolla aikaansaatu lopputulos / sen aikaansaamisen kustannukset) on mielestäni välttämätön ainakin kolmesta syystä:
1) ennaltaehkäisy korostuu terveys-sairausjatkumon kaikissa vaiheissa ja kalliiden hoitojen tarve pitkällä aikavälillä vähenee
2) kustannuksia voidaan kohdentaa sinne, missä ne tuottavat eniten hyötyä
3) terveydenhuollon kokonaishyöty suhteessa käytettyihin resursseihin (kustannuksiin) paranee
Mikä on suurin väärinymmärrys vaikuttavuusperusteisuudesta: miksi pelkkä mittaamisen lisääminen ei riitä?
Suurin väärinymmärrys mielestäni on se, että ajatellaan mittaamisen itsessään tuottavan jotain uutta ja erityistä. Se on toki edellytys sille, että vaikuttavuuden tuottamista voidaan tavoitteellisesti johtaa ja käytettyjen resurssien hyödyntämisessä terveystulosten aikaansaamiseksi voidaan optimoida. Mittarit itsessään eivät kuitenkaan muuta kovinkaan paljon, toki nostavat tietoisuuteen uusia näkökulmia, mutta niiden pohjalta pitää tehdä päätöksiä ja ohjata resursseja sekä johtaa palveluiden kokonaisuutta jatkuvan parantamisen periaatteen mukaisesti.
Muutos volyymista vaikuttavuuteen tarkoittaa toimintakulttuurin ja johtamislogiikan muutosta. Muutos vaatii myös asiakkaan / potilaan osallisuuden tarkastelua uudelleen, ja palveluiden kohdentamista ennen kaikkea hänen tarpeisiinsa. Mittarit ovat avuksi tässä, mutta eivät itsessään muuta paljoakaan toiminnassa, joka on “ihmiseltä ihmiselle”.
Miten määrittelet systeemiajattelun sote-johtamisessa käytännössä ja missä arjen tilanteissa sen merkitys paljastuu selkeimmin?
Sote-palveluiden tuotanto tapahtuu monialaisessa, monikerroksisessa ja usein ammattiryhmittäin tai sektoreittain ja jopa siiloutuneessa ympäristössä. Päätöksenteko tapahtuu monimutkaisten prosessien kautta, joissa huomioidaan eettis-moraalisia, lainsäädännöllisiä, tietoon perustuvia, inhimillisiä, taloudellisia ym. näkökulmia. Systeemiajattelu näiden palveluiden johtamisessa tarkoittaa hoidon kokonaisuuksien tarkastelua yksittäisten, esimerkiksi erikoissairaanhoidon tasoisten, prosessien sijaan. Tarkastelulla pyritään huomioimaan koko palvelukokonaisuus ja jopa sen ympäristö, eri vaiheiden osuus palvelukokonaisuuden lopputulosten kannalta, tunnistamaan ongelman juurisyyt ja kohdistamaan korjaavat toimenpiteet niihin sekä mallintamaan / ennakoimaan vaikutuksia.
Esimerkiksi jos tarkastellaan hoitojonoja, ei nähdä hoitojonoa itse ongelmana vaan oireena syvemmällä olevasta ongelmasta, jonka taustalla voi olla esimerkiksi epätarkkuus hoidon tarpeen arvioinnissa -> tätä kautta lähetteiden kasautuminen, liian vähäiset resurssit tai esimerkiksi ennaltaehkäisevän palvelun puute, jolloin ongelmat kehittyvät “liian pitkälle”. Johtamisessa kysytään riittävän monta miksi-kysymystä, jotta päästään kiinni juurisyyhyn ja sen korjaamiseen.
Toinen arjen esimerkki voisi olla vaikkapa päivystyksessä asiointi keuhkokuumeen vuoksi, jota systeemiajattelun silmin ei tarkastella pelkästään päivystyksen prosessina. Systeeminäkökulma huomioi koko palveluketjun ja pyrkii havaitsemaan esim. sen, että potilaalla esimerkiksi ei ole toimivaa perusterveydenhuollon kontaktia huolimatta kroonisista sairauksistaan / elintapa- tai elämänhallintahaasteistaan, kotihoidossa on ollut puutteita (lääkityksen toteutuminen, ravitsemus…) tai että potilas on ollut hidas hakeutumaan hoitoon vaikkapa yksinäisyydestä johtuen. Resurssien siirtäminen ennaltaehkäiseviin, kotona selviytymistä tukeviin ja oman hyvinvoinnin ylläpitämistä vahvistaviin palveluihin.
Systeemiajattelu terveydenhuollon johtamisessa tarkoittaa:
Herkkyyttä nähdä koko palveluketju ja sen ympäristö kokonaisuutena
Rohkeutta pysähtyä ongelman äärelle ja tutkia sitä juurisyiden tunnistamiseksi
Älykkyyttä tunnistaa mahdolliset korjaavat toimenpiteet ja mallintaa ne & niiden mahdolliset vaikutukset oikean valinnan tekemiseksi
Sinnikkyyttä jatkuvasti parantaa toimintajärjestelmää
Annatko meille esimerkin herkkyydestä: Mitä ovat sote-ympäristön “heikot signaalit”, miten ne tunnistetaan ajoissa – ja voitko antaa esimerkin, jossa varhainen herkkyys ehkäisi ison ongelman?
Esimerkiksi potilaspalautteissa toistuvat asiat ja mahdolliset potilailta kerättävät mittarit (PROM, PREM), henkilöstön ennakoimattomat poissaolot tai henkilöstökyselyssä havaittavat muutokset, esihenkilöiden havainnot henkilöstön jaksamisesta käytännön työssä “gemballa”, lähetteiden määrien kasvu, takaisinsoittomäärien kasvu…
Jos sairaalasta kotiutumisen jälkeen tulee useampi raportti esimerkiksi lääkehoidon huonosta toteutumisesta esim. potilaiden jättämien soittopyyntöjen muodossa, tehdään nopea interventio kotihoidon vahvistamiseksi, jotta vältetään uusia sairaalahoitojaksoja / päivystyskäyntejä.
Ja toinen esimerkki sinnikkyydestä: Miten rakennetaan kulttuuri, joka sietää virheitä ja hyödyntää palautetta systemaattisesti?
Yksi tapa aloittaa on johtamisen keinoin näkyvästi osoittaa, että virheet nähdään tilaisuutena oppia ja oppimisesta / tuloksista palkitaan. Voidaan myös esim. kannustaa kokeilevaan kulttuuriin, jossa tehdään pilotteja, arvioidaan ja valitaan toimivaksi osoitetut mallit laajemmin skaalattavaksi.
Johtamisen tuki tarvitaan myös jatkuvan parantamisen kulttuurin vahvistamiseen, joka edellyttää oppimista tukevaa kulttuuria mutta myös mittaamista ja raportteja systemaattisesti, tavoitteellisesti. Uskon siihen, että se, mihin näytetään “päivänvaloa”, korostuu, eli kun mitataan tavoitteellisesti oikeita asioita, se tukee kulttuurin kehittämistä ja kulttuuri mahdollistaa asioiden esiin nostamisen, virheistä oppimisen, jatkuvan parantamisen ym.
Mihin 3–5 vaikuttavuusmittariin tarttuisit ensin?
Vaikuttavuusjohtaminen edellyttää mittaamista useasta eri näkökulmasta hoitopolkukohtaisesti. Olennainen on toki potilaan näkökulma ja hänelle hoidosta oleva terveydellinen / toiminta- ja työkykyyn kohdistuva hyöty ja hänen kokemuksensa hoidosta (PROM- ja PREM-mittarit).
PROM-mittareissa on olennaista valita ne nojaten johonkin toimintalogiikkaan, emme hyödy pelkästi mittaamisesta, vaan mittaamisen tulee olla tavoitteellista. Lisäksi tärkeitä ovat kliiniset mittarit kukin tietysti sairauskohtaisesti ja noudattaen mielellään hoitosuosituksia / esim. kansallisia laaturekistereitä.
Mielestäni tärkeä on seurata myös prosessimittareita mm. läpinäkyvyyden lisäämiseksi viive- ja vasteaikojen osalta tai vaikkapa saatavuushaasteiden paljastamiseksi vasteaikojen pidentyessä jne.
Miten tunnistat käytännöt, jotka kannattaa lopettaa (“lopeta rohkeasti” ‑kriteerit), ja milloin kokeiluista on syytä siirtyä pysyvään käyttöönottoon?
Ehkä olennaista tässä on luopua siitä ajattelusta että “terveydenhuollossa tarjottava palvelu on lähtökohtaisesti laadukasta ja vaikuttavaa”.
Tulevaisuudessa meidän tulee olla entistä rohkeampia lopettamaan toimintamalleja tai kehittämään niitä kun saadaan huono vaikuttavuusnäyttö jostain palvelu- / hoitopolusta; tai jos kustannukset suhteessa hyötyyn ovat korkeat; tai jos tunnistetaan että on olemassa parempi tai kustannustehokkaampi tapa hoitaa asia tai kun esimerkiksi havaitaan epätoivottuja trendejä esimerkiksi turhat toiminnot joista ei ole hyötyä potilaalle.
Tietysti myös mm. hoitosuositusten tai näytön vastainen toiminta, joka käytännössä syö resursseja turhaan. Tätä havainnointia lienee helpompi tehdä silloin, kun mittaroitua tietoa jo on olemassa ja myös kun eri toimintamalleja voidaan vertailla keskenään. Jos tietoa / dataa ei ole, tällaisia päätöksiä on vaikeampi tehdä.
Minkä yhden päätöksen suosittelisit johtajalle tehtäväksi huomenna, jotta suunta “volyymista vaikuttavuuteen” konkretisoituu?
Aloita yksinkertaisesti – yksinkertaisesti aloita! (Elizabeth Teisberg) Aloita yhdellä hoitopolulla jo huomenna, sellaisella jossa tunnistat suurimmat hyödyn mahdollisuudet joko vaikuttavuuden kehittämisessä tai esimerkiksi henkilöstön sitouttamisessa.
Älä tavoittele täydellistä heti alussa, kyse on oppimismatkasta, jolle lähdette yhdessä tiimisi kanssa. Rakenna “johtamisjärjestelmä”: kun mitataan, mitä / missä foorumissa / millaisin päätöksentekovaltuuksin mitatun tiedon pohjalta tehdään ja miten toimintaa arvioidaan ja kehitetään eteenpäin.
Mitä toivot, että suomalaisessa sote-keskustelussa muuttuu vuosina 2025–2027, jotta vaikuttavuusperusteinen transformaatio onnistuu?
1) Vaikuttavuusjohtamisen infrastruktuurin vahvistuminen (mittarit, potilastietojärjestelmäintegraatiot, analyysit, raportit).
2) Johtamiskulttuurin ja toimintalogiikan muutosmatkan alkaminen tai eteneminen: tarvitaan yhteinen oppimismatka kohti oppivaa organisaatiota, jossa vaikuttavuusdataa hyödynnetään konkreettisesti palveluiden uudelleenmuotoilussa ja jatkuvassa parantamisessa
3) Laaja-alainen yhteistyö esim. sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta, palveluketjujen kokonaisuuden näkemiseksi prosessien osien sijaan

Blogitekstin kirjoitti
Elisa Jokelin | LEAN-valmentaja (LPP)
Kun tapasin toiset Ellit, huomasin, että olemme joukko intohimoisia maailmanparantajia, joilla on halu kehittää terveydenhuollon suoritus- ja toimintakykyä. Se onnistuu mielestäni parhaiten tukemalla henkilöstöä tekemään kestävä muutos.
Jokaisella terveysasemalla haasteet ovat samat: liian paljon kysyntää suhteessa resursseihin. Koska resursseja ei ole luvassa lisää ja kysyntäkin vain kasvaa, ainut keino vastata kasvaviin haasteisiin on muuttaa tapaa, jolla peruspalveluja tuotetaan.
Yhteystiedot
Meihin Medielleihin saa yhteyttä: https://medielli.fi/yhteystiedot/#ellit