29 touko Tie onnistumiseen kulkee epäonnistumisten kautta
Olisipa kivaa, kun ei tarvitsisi koskaan epäonnistua! Kyllä työaikaa säästyisi ja mieli pysyisi koko ajan korkealla, kun ei tarvitsisi harmitella ja tehdä uudestaan. Emme kuitenkaan elä täydellisessä maailmassa, sillä vastoinkäymiset ovat osa elämämme perusasetuksia. Miksi näin on? Miksi meidän on tarkoitettu epäonnistuvan?
Epäonnistuminen luonnollista luonnossa
Jos tarkastellaan luontoa, niin se näyttää olevan täynnä täydellisyyttä. Kasvit ja eläimet pursuvat elinvoimaa, ja maisema näyttää kauniilta. Muuttolinnut palaavat täydelliseen aikaan muuttoretkiltään, kalat nousevat joen ylävirtaan sopivasti kutuaikaan ja oravat vaihtavat talviturkkiin talven kynnyksellä.
Tarkemmin tarkasteltuna kuitenkin täydellisyyden seassa on valtava määrä virheitä ja epäonnistumisia. Kasvi- ja eläinlajeille nämä tarjoavat mahdollisuuden oppimiseen tai ympäröiviin olosuhteisiin mukautumiseen. Jopa aivan solutasolla tapahtuvat virheet eli mutaatiot voivat eliöillä mahdollistaa uudenlaisten hyödyllisten ominaisuuksien kehittymisen.
Epäonnistuminen luonnollista työyhteisöissä
Emme ole niin erillisiä luonnosta ja sen lainalaisuuksista, kuin usein ajattelemme. Yksilö tai työyhteisö ei voi aina vain onnistua. Oleellista on henkilökohtainen ja kollektiivinen valinta, miten virheeseen tai epäonnistumiseen suhtaudutaan – piilotammeko, unohdammeko vai hyödynnämmekö.
Epäonnistuminen johtaa usein epämiellyttävään tunnejälkeen. Työyhteisöjen olisi hyvä tasoittaa ja normalisoida tunteiden aallonpohjia, jotta epäonnistumisiin liittyvä oppimisen mahdollisuus saataisiin täysimittaisesti hyödynnettyä. Työyhteisön on mahdollista luoda epäonnistumiseen onnistumisen tunnejälki, joka lisää tiimin sisäistä turvallisuuden tunnetta.
Epäonnistumisesta puhuminen työyhteisöissä
Epäonnistumisen tunteet liittyvät pettymykseen, häpeään, kasvojen menettämiseen toisten edessä sekä pelkoon ryhmän hylkäämisestä. Jos työyhteisössä on luottamuksellinen ilmapiiri, niin tällaiselle ajattelulle ei ole tarvetta. Syyttelyn sijaan työyhteisössä lähdetään kysymään kysymyksiä:
- Mitkä asiat toimintatavoissamme estivät onnistumista?
- Mitä voisimme tehdä toisin, että onnistuisimme paremmin?
- Mitä opittavaa tilanteesta oli?
- Miten voisimme hyödyntää opittua?
Parhaimmillaan epäonnistumiset ja virheet ovat tuhannen taalan mahdollisuuksia kehittää toimintatapoja, palveluita ja tuotteita paremmaksi. Ne voivat olla uusien innovaatioiden alkuja, kuten luonnossakin.
Blogitekstin kirjoitti
Mari Kiema | Valmentaja
Olen tehnyt kymmenisen vuotta kehittämistyötä erikoissairaanhoidossa leanin ja organisaation muutoksen parissa. Muutos kiehtoo minua ilmiönä sekä yksilön, työyhteisön että organisaation näkökulmasta.
Olen kouluttanut ja valmentanut työyhteisöjä ja esihenkilöitä prosessien kehittämisessä sekä jatkuvan kehittämisen toimintamallin käyttöönotossa. Vahvuuteni on monipuolinen osaaminen lean-teoriasta ja ‑työkaluista sekä olen lisäksi perehtynyt erilaisiin lähi- ja etä-fasilitointitekniikoihin. Koulutukseltani olen sairaanhoitaja ja terveystieteiden maisteri.
Yhteystiedot
Meihin Medielleihin saa yhteyttä: https://medielli.fi/yhteystiedot/#ellit