30 huhti Mie­li­ku­vi­tus mukana tuntemattomaan 

Mie­li­ku­vi­tuk­sen ei monesti aja­tella kuu­lu­van ter­vey­den­huol­toon. Ter­vey­den­huolto on niin tär­keää, että suun­ni­tel­mat on parasta val­mis­tella var­man päälle: tie­toon perus­tuen otta­matta tur­hia ris­kejä. Tut­ki­ja­kol­le­gani ovat kir­joit­ta­neet varau­tu­mis­mie­li­ku­vi­tuk­sesta eli siitä, miten voimme varau­tua sel­lai­seen­kin, jota emme ymmärrä ole­van ole­massa. Mitä voisi tar­koit­taa kehit­tä­mis­mie­li­ku­vi­tus? Pelle Pelot­to­man puu­hiako? Vas­tuu­tonta hai­hat­te­lua? Miten mie­li­ku­vi­tuk­sen saisi mukaan edis­tä­mään parem­paa arkea, vaikka emme osaa edes nähdä kai­ken sii­hen kuu­lu­van ole­van mahdollista?

Kehit­tä­mistä mie­li­ku­vi­tuk­sella  

Lean-kehit­tä­mi­sessä ase­te­taan usein ns. Poh­jan­tähti-tavoite. Sel­lai­nen saa­vut­ta­mat­to­missa oleva toi­veuni. Tämä toi­min­ta­tapa saa usein kri­tiik­kiä, koska niin kau­kana oleva asia voi herät­tää tur­hau­tu­mi­sen tun­teita – eihän tuo ole mah­dol­lista. Niin kuin vaikka sel­lai­nen kuvi­telma, että ihmi­sen voisi lait­taa isoon put­keen ja saada poik­ki­leik­kaus­ku­via kai­kista sisäe­li­mistä… Jospa kui­ten­kin antau­tui­simme vähän useam­min mie­li­ku­vi­tuk­sen vie­tä­väksi myös oman toi­min­tamme kehit­tä­mi­sessä emmekä aset­taisi ennak­koon rajoit­teita sille, voiko toi­vo­maamme hyvää olla ole­massa nykyi­sin keinoin. 

Ihme­ky­sy­mys vai ihme kysy­mys? 

Rat­kai­su­kes­kei­nen lähes­ty­mis­tapa hyö­dyn­tää ihmi­sen kykyä haa­veilla ja raken­nella pil­vi­lin­noja. Saa­tat kuulla “rat­kes-val­men­ta­jan” sano­van vaikka yksik­könne kehit­tä­mis­työn yhtey­dessä: “Ole­te­taan, että olette onnis­tu­neet otta­maan käyt­töönne par­haan mah­dol­li­sen pro­ses­sin ja se toi­mii täy­del­li­sesti. Heräät aamulla kotona ja aika­naan saa­vut työ­pai­kalle. Mistä huo­maat, että tämä täy­del­li­nen pro­sessi on käy­tössä? Mitä tun­net? Mitä tapah­tuu? Mistä muut sen huomaavat?” 

Vas­tauk­sia voi­vat olla vaikka: “No, ois­han se tosi iha­naa, jos kaikki sujuisi kuin tanssi, mutta ei se näillä resurs­seilla…” Nyt ei siis tar­vitse olla (vielä) miten­kään yhtey­dessä arki­rea­lis­min kanssa – ote­taan se ihme­ky­sy­mys käsit­te­lyyn ihme kysy­myk­sen arvos­te­lun sijaan. Mie­li­ku­vi­tel­laan vain uudes­taan: “No, on ihana tulla töi­hin ja kaikki on tosi suju­vaa.” Ote­taanpa kiinni tuosta suju­vasta työstä, kun sitä on niin mukava aja­tella. Sehän kuu­los­taa tutul­ta­kin, eikö? 

Kuinka me voi­simme? 

No mutta miten me nyt sit­ten voi­simme saada tästä suju­vaa, kun resurs­sit ovat tiu­koilla ja niin pal­jon kai­ken­laista teke­mistä. Se ON erit­täin hyvä kysy­mys! Esi­te­täänpä se pariin ker­taan, ihan vain kokeeksi:  
Kuinka me voi­simme saada työstä suju­vam­paa? –> Sai­simme jos­tain apua, kun en osaa jotain. 
Kuinka me voi­simme var­mis­taa, että apua saa? –> Tie­täi­simme keneltä voi kysyä. 
Kuinka me voi­simme tie­tää keneltä voi kysyä? –> Tie­täi­simme kuka on töissä ja mitä he osaa­vat. 
Mistä syn­tyy­kin sit­ten jo kaksi jat­ko­ky­sy­mystä: Kuinka me voi­simme tie­tää, kuka on töissä? Kuinka me voi­simme tie­tää mitä muut osaa­vat? Fik­suina luki­joina arvaatte jo var­maan jatkon. 

Pro tip: Jos täl­lai­nen työs­ken­te­ly­tapa tun­tuu vie­raalta ja haluatte mie­luum­min kie­ris­kellä nega­tii­vi­suu­den het­tei­kössä, voi koko hom­man lyödä myös lei­kiksi kään­tei­sellä aivo­rii­hellä: Miten voimme var­mis­taa, että työmme on jat­kossa entis­tä­kin seka­vam­paa ja kaikki hom­mat tök­ki­vät? Taa­tusti löy­tyy ideoita! Ne kyllä sit­ten kan­nat­taa “kään­tää toi­sin­päin” ennen tavoit­tei­den asettamista. 

Kuun kautta Poh­jan­täh­teen 

Rat­kai­su­kes­kei­nen ajat­telu ei lähde suin päin kohti rat­kai­suja, mutta tule­vai­suu­teen se kyllä orien­toi­tuu. Sil­loin ei niin­kään kiin­nosta miten han­ka­laan tilan­tee­seen on jou­duttu, vaan kuinka siitä pääs­tään eteen­päin. Jos­kus toki voi olla hyvä syven­tyä juu­ri­syi­hin, jos­kus taas niitä ei ole edes kovin helppo mää­ri­tellä tai nii­den muut­ta­mi­nen ei ole mahdollista. 

Edel­li­nen esi­merk­kini ei var­masti vielä kyseistä työyh­tei­söä vie auvoi­seen olo­ti­laan. Siitä saa kui­ten­kin jo monta tavoi­tetta ja niistä voi raken­taa vaikka monille tut­tuja PDCA-syklejä ja tait­taa mat­kaa kohti ava­ruutta askel ker­ral­laan. Kukaan ihmi­nen (eikä lean-filo­so­fiaa toteut­tava orga­ni­saa­tio­kaan) ole pääs­syt Poh­jan­täh­teen saakka, mutta Kuu­hun kyllä! Ja joku sen­kin sai pää­hänsä eikä var­masti moni­kaan usko­nut sen toteutuvan. 

P.S.  

Yksi mel­kein saa­vut­ta­mat­to­malta tun­tuva asia oli Wiki­pe­dian tapaan toi­miva ohje­ko­koelma, joka tukisi pereh­dy­tystä ja työn teke­mistä ter­veys­a­se­malla. Sen­kin luo­mi­nen onnis­tui monen ihmi­sen yhtei­sen työn kautta. Lue Ter­veys­a­se­mawi­kistä Yleis­lää­kä­ri­leh­den nume­rosta 2/2021, s. 34–37 https://edockerfiles.com/3fa0d44a-8ca5-11eb-91f4-00155d64030a/print.html