30 huhti Mielikuvitus mukana tuntemattomaan
Mielikuvituksen ei monesti ajatella kuuluvan terveydenhuoltoon. Terveydenhuolto on niin tärkeää, että suunnitelmat on parasta valmistella varman päälle: tietoon perustuen ottamatta turhia riskejä. Tutkijakollegani ovat kirjoittaneet varautumismielikuvituksesta eli siitä, miten voimme varautua sellaiseenkin, jota emme ymmärrä olevan olemassa. Mitä voisi tarkoittaa kehittämismielikuvitus? Pelle Pelottoman puuhiako? Vastuutonta haihattelua? Miten mielikuvituksen saisi mukaan edistämään parempaa arkea, vaikka emme osaa edes nähdä kaiken siihen kuuluvan olevan mahdollista?
Kehittämistä mielikuvituksella
Lean-kehittämisessä asetetaan usein ns. Pohjantähti-tavoite. Sellainen saavuttamattomissa oleva toiveuni. Tämä toimintatapa saa usein kritiikkiä, koska niin kaukana oleva asia voi herättää turhautumisen tunteita – eihän tuo ole mahdollista. Niin kuin vaikka sellainen kuvitelma, että ihmisen voisi laittaa isoon putkeen ja saada poikkileikkauskuvia kaikista sisäelimistä… Jospa kuitenkin antautuisimme vähän useammin mielikuvituksen vietäväksi myös oman toimintamme kehittämisessä emmekä asettaisi ennakkoon rajoitteita sille, voiko toivomaamme hyvää olla olemassa nykyisin keinoin.
Ihmekysymys vai ihme kysymys?
Ratkaisukeskeinen lähestymistapa hyödyntää ihmisen kykyä haaveilla ja rakennella pilvilinnoja. Saatat kuulla “ratkes-valmentajan” sanovan vaikka yksikkönne kehittämistyön yhteydessä: “Oletetaan, että olette onnistuneet ottamaan käyttöönne parhaan mahdollisen prosessin ja se toimii täydellisesti. Heräät aamulla kotona ja aikanaan saavut työpaikalle. Mistä huomaat, että tämä täydellinen prosessi on käytössä? Mitä tunnet? Mitä tapahtuu? Mistä muut sen huomaavat?”
Vastauksia voivat olla vaikka: “No, oishan se tosi ihanaa, jos kaikki sujuisi kuin tanssi, mutta ei se näillä resursseilla…” Nyt ei siis tarvitse olla (vielä) mitenkään yhteydessä arkirealismin kanssa – otetaan se ihmekysymys käsittelyyn ihme kysymyksen arvostelun sijaan. Mielikuvitellaan vain uudestaan: “No, on ihana tulla töihin ja kaikki on tosi sujuvaa.” Otetaanpa kiinni tuosta sujuvasta työstä, kun sitä on niin mukava ajatella. Sehän kuulostaa tutultakin, eikö?
Kuinka me voisimme?
No mutta miten me nyt sitten voisimme saada tästä sujuvaa, kun resurssit ovat tiukoilla ja niin paljon kaikenlaista tekemistä. Se ON erittäin hyvä kysymys! Esitetäänpä se pariin kertaan, ihan vain kokeeksi:
Kuinka me voisimme saada työstä sujuvampaa? –> Saisimme jostain apua, kun en osaa jotain.
Kuinka me voisimme varmistaa, että apua saa? –> Tietäisimme keneltä voi kysyä.
Kuinka me voisimme tietää keneltä voi kysyä? –> Tietäisimme kuka on töissä ja mitä he osaavat.
Mistä syntyykin sitten jo kaksi jatkokysymystä: Kuinka me voisimme tietää, kuka on töissä? Kuinka me voisimme tietää mitä muut osaavat? Fiksuina lukijoina arvaatte jo varmaan jatkon.
Pro tip: Jos tällainen työskentelytapa tuntuu vieraalta ja haluatte mieluummin kieriskellä negatiivisuuden hetteikössä, voi koko homman lyödä myös leikiksi käänteisellä aivoriihellä: Miten voimme varmistaa, että työmme on jatkossa entistäkin sekavampaa ja kaikki hommat tökkivät? Taatusti löytyy ideoita! Ne kyllä sitten kannattaa “kääntää toisinpäin” ennen tavoitteiden asettamista.
Kuun kautta Pohjantähteen
Ratkaisukeskeinen ajattelu ei lähde suin päin kohti ratkaisuja, mutta tulevaisuuteen se kyllä orientoituu. Silloin ei niinkään kiinnosta miten hankalaan tilanteeseen on jouduttu, vaan kuinka siitä päästään eteenpäin. Joskus toki voi olla hyvä syventyä juurisyihin, joskus taas niitä ei ole edes kovin helppo määritellä tai niiden muuttaminen ei ole mahdollista.
Edellinen esimerkkini ei varmasti vielä kyseistä työyhteisöä vie auvoiseen olotilaan. Siitä saa kuitenkin jo monta tavoitetta ja niistä voi rakentaa vaikka monille tuttuja PDCA-syklejä ja taittaa matkaa kohti avaruutta askel kerrallaan. Kukaan ihminen (eikä lean-filosofiaa toteuttava organisaatiokaan) ole päässyt Pohjantähteen saakka, mutta Kuuhun kyllä! Ja joku senkin sai päähänsä eikä varmasti monikaan uskonut sen toteutuvan.
P.S.
Yksi melkein saavuttamattomalta tuntuva asia oli Wikipedian tapaan toimiva ohjekokoelma, joka tukisi perehdytystä ja työn tekemistä terveysasemalla. Senkin luominen onnistui monen ihmisen yhteisen työn kautta. Lue Terveysasemawikistä Yleislääkärilehden numerosta 2/2021, s. 34–37 https://edockerfiles.com/3fa0d44a-8ca5-11eb-91f4-00155d64030a/print.html
Blogitekstin kirjoitti
Soila Karreinen | Valmentaja
Hyppäsin pois ison terveysaseman ylilääkärin tehtävästä ajatuksenani löytää uudenlaista tekemistä ja ymmärrystä siitä, mitä sotelle oikeastaan pitäisi tehdä. Sattuman kautta tieni vei sosiaali- ja terveysministeriön kautta terveydenhuollon resilienssin tutkimuksen pariin. Kirjoitan ajatuksistani, tutkimuksista ja paljon muuta.
Yhteystiedot
Meihin Medielleihin saa yhteyttä: https://medielli.fi/yhteystiedot/#ellit