17 marras Tarpeet huutelevat omalla ja kollegan äänellä
Tulemme työpaikallekin kokonaisina ihmisinä, vaikka saatamme hyödyntää erilaisia rooleja. Tunteet eivät jätä meitä arjessamme etenkään silloin, kun sattuu ja tapahtuu (kurkkaa Marin blogi tunteista muutoksen tukena!). Tunteiden takana on jokin inhimillinen tarve, jota pyrimme tyydyttämään. Työssä (ja toki myös kotona) olisi hyvä valita siihen sellaiset keinot, että muutkin sen kestävät.
Tunteiden ja tarpeiden tiukka sidos
Muistatko koulun kemiasta ne kuviot, joissa sidosten vahvuutta kuvataan viivoilla eri atomien välillä? “Tunne- ja tarveatomeilla” tämä kontakti on hyvin tiukassa eikä sitä kannatakaan lähteä katkomaan. Kun jokin tarpeemme tyydyttyy, koemme miellyttäviä tunteita ihan kehollisina tuntemuksina saakka (mieti vaikka rakkaan ihmisen tarjoamaa läheisyyttä). Kun taas joku tarve jää niin sanotusti pakkasen puolelle, tunteet ovat epämiellyttäviä (muistatko, kun häpesit jotain mokaasi juuri kun halusit osoittaa olevasi se todella pätevä tyyppi?). Tarpeiden kautta saamme yhteyden siihen, miksi tuntuu siltä kuin tuntuu. Se on muuten omassa elämässäni osoittautunut erittäin hyödylliseksi kysymykseksi!
Entä jos en saa sitä mitä haluan ja tarvitsen?
Meillä kaikilla on kautta ihmiskunnan samat tarpeet – me vain valitsemme persoonasta, paikasta ja tilanteesta riippuen eri strategioita niiden tyydyttämiseen. Liikkumisen tarvetta voi läheiseni tyydyttää hiihtämällä puusuksilla metsässä, kun taas Saharan eteläpuolella valinta nuorella voi olla jalkapallo tai tanssi. Jokaisen meistä on otettava itse vastuu tarpeiden tyydyttämisen keinoista, koska ei sitä hankea päiväntasaajan tuolla puolen usein ole. Samoin juuri se lempi-ihmisesi ei välttämättä ole aivan joka hetki paikalla tai valmis tarjoilemaan sinulle läheisyyttä juuri niillä keinoilla, joista pidät eniten. Sitä joutuu siis neuvottelemaan niin itsensä kuin muiden kanssa. Ehkä läheisyyden aukon täyttääkin kissa ja liikkumaan pääsee kävelylenkillä, vaikka se vähän tylsää olisikin. Ei lienekään sattumaa, että tarvetietoista lähestymistapaa käytetään myös sovittelussa!
Työpaikallakin tuulee
Kirjoittelin aiemmin palautteesta avaimena muutokseen. Kun oikein tarkkaan sen luet, saatat bongata sielläkin viittauksia tarpeiden kielestä. Juuri palautetilanteet, joita taas muutoksiin liittyy erityisen paljon niin suunnitellusti kuin yllättäenkin, ovat mitä parhainta harjoittelukenttää niin omien kuin muidenkin tarpeiden skannaamiseen.
Seuraavassa kuvitteellisessa tilanteessa singahtelee viestejä kaikenlaisine sisältöineen moneen suuntaan. Bongaa tunteet ja tarpeet!
Henkilö 1 (Ajattelua: Mitähän tuokin tuossa vaahtoaa tuolla lailla, onpa lapsellista käytöstä! Pitäisi päästä jo asiaan tässäkin kokouksessa…)
Henkilö 1: Eikös tämä ole jo loppuun käsitelty?
Henkilö 2: (Ajattelua: Törkeästi puhui päälle!) Ei kyllä ole. Mulla on vielä paljon sanottavaa! (Ajattelua: Kyllä nyt alkaa mennä kuppi nurin!)
Henkilö 1: Aha. No, sä sit varmaan kerrot (Ajattelua: Ja minä nyt käytän tämän ajan sitten vaikka niiden tilausten hyväksymiseen.)
Henkilö 2: No jos ei kerran kiinnosta, niin puhutaan sitten muusta. Mun asiat eivät ilmeisesti ole kiinnostavia eikä tärkeitä. (Kädet ristitään rinnan päälle puuskaan ja suupielet vedetään alas)
Henkilö 1: (Ajattelua: Nyt se vetää taas ton marttyyrin kruunun päähänsä.)
Toivottavasti teillä ei ole tällaista, mutta jokin saattaa tuntua tutulta. Se on se inhimillinen tarve. Miltä tuntuisi, jos olisit henkilö 1 ja joku tulisi sanomaan: “Hei, huomaan, että sä vissiin haluaisit vaihtaa aihetta. Onko niin, että haluaisit käyttää tämän kokousajan tehokkaasti ja varmistaa että saadaan asioita eteenpäin? Olisiko sulla joku asia, jonka haluaisit tulevan kuulluksi?”
Tai henkilö 2:lle: “Kun kuulen sun kertovan tuosta asiasta, vaikuttaa siltä, että se on sulle todella tärkeä ja tosissaan haluat, että muutkin ymmärtävät sen merkityksen ja ovat valmiita kuuntelemaan sinua. Kaipaisitko myös arvostusta sun näkemyksille?”
Tällaista on empaattinen kuuntelu ja sitä voi tehdä myös itselleen itse-empatiaharjoituksena, jos ei työpaikalla ole ihan tämänkaltainen keskustelukulttuuri. Ehkä sinä voisit olla kuitenkin sen ensimmäinen kylväjä? Saatat kokea yllättävää hyvää oloa, tukea ja kokemusten kohtaamista.
Blogitekstin kirjoitti
Soila Karreinen | Valmentaja
Hyppäsin pois ison terveysaseman ylilääkärin tehtävästä ajatuksenani löytää uudenlaista tekemistä ja ymmärrystä siitä, mitä sotelle oikeastaan pitäisi tehdä. Sattuman kautta tieni vei sosiaali- ja terveysministeriön kautta terveydenhuollon resilienssin tutkimuksen pariin. Kirjoitan ajatuksistani, tutkimuksista ja paljon muuta.
Yhteystiedot
Meihin Medielleihin saa yhteyttä: https://medielli.fi/yhteystiedot/#ellit