23 marras Kai­na­lo­sau­voja ja villatakkeja

Muu­tos on vai­keaa.  Aina­kin aikui­selle, jolla her­mo­ra­dat ovat jo vakiin­tu­neet samoja ratoja kul­ke­viksi. Uusien kis­ko­jen raken­ta­mi­nen on han­ka­laa, kun van­hat pitää pur­kaa tieltä pois. Jos olet eri mieltä, pue päälle vil­la­tak­kisi. Menikö hel­posti ja sujuvasti? 

Seu­raa­vaksi

Seu­raa­vaksi tee sama uudel­leen. Mutta aloita eri kädestä kuin taval­li­sesti. Oliko jo vai­keam­paa? Ja sit­ten jat­kossa kun puet vil­la­ta­kin, aloita aina “vää­rästä” kädestä. Siis ihan joka kerta.  Eikö pelkkä aja­tus­kin tunnu type­rältä. Miksi ihmeessä? Tämä vanha tapa on ollut ihan hyvä, miksi ihmeessä teki­sin toisin? 

Toki muu­tos on hel­pompi ymmär­tää, jos kädessä on vikaa – esi­mer­kiksi kipsi on aika hyvä perus­telu miksi vai­vau­tua- mutta mitä jos olet nyky­ti­lan­tee­seen ihan tyy­ty­väi­nen, miksi ihmeessä vai­vau­tua moi­seen has­su­tuk­seen! Tämä­hän on pal­jon hitaam­paa ja köm­pe­löm­pää kuin ennen! TÄÄ EI TOIMI! 

Sote-maa­ilma

Sote-maa­il­massa olisi iha­naa, jos osaa­via hoi­ta­jia kas­vaisi puissa tai nohe­via lää­kä­reitä olisi 3D- tulos­ti­mella monis­tet­ta­vissa. Ja kuka­ties joku päivä tämä on ihan taval­lis­ta­kin. Mutta sitä aikaa odo­tel­lessa meillä lie­nee vain kaksi vaih­toeh­toa, jos/kun tuot­ta­vuutta pitää lisätä hoi­to­ta­kuu­ra­jo­jen kiris­tyessä ja nyky­po­ru­kalla pitäisi pärjätä. 

A: jat­kaa nykyi­sellä mal­lilla, mutta hoi­taa enempi poti­las­asiak­kaita joko yli­töinä tai nykyistä nopeam­malla tahdilla. 

B: tehdä nykyi­nen työ toi­sella tavalla suju­vam­min niin, että samalla poru­kalla hoi­de­taan nykyistä enempi potilasasiakkaita. 

Sano “hep” jos A tun­tuu mah­dol­li­selta. Edes niin kuin etäi­sesti. (Ei muu­ten onnistu). 

Kohta B tun­tuu aina­kin teo­riassa parem­malta. Mutta ei sekään vaih­toehto nyt ihan hir­veästi hou­kut­tele- ellei ole ihan pakko. Siinä kun pitää vil­la­takki pukea vää­rin­päin. Ja ihan joka kerta pitää muis­taa. Ennen kuin uusi rutiini alkaa olla suju­vampi kuin vanha. Ja jotta rutiini toi­mii, alussa kan­nat­taa olla jopa vähän tur­han­kin tiukka rutii­ni­tois­to­jen suh­teen, muu­ten lip­sah­de­taan hel­posti vanhaan. 

Muu­tos

Niin kuin muu­tok­sessa, jossa hoi­taja jut­te­lee lää­kä­rin kanssa tilan­teessa, jossa ennen varat­tiin vas­taan­otto.  Nuori opis­ke­li­ja­mies väänsi nilk­kansa niin että rusahti, epäili itse nyr­jäh­dystä eikä mur­tu­maan usko­nut. Hoi­taja meni ohjei­den mukaan lää­kä­rin kanssa juttelemaan. 

Viisaa(hko)t lää­kä­rit yhteis­tuu­min miet­ti­vät koke­neen hoi­ta­jan kanssa mitäpä nyt tehdä. Vara­taanko vas­taan­ot­toaika? No niitä oli aika vähän tar­jolla, kan­nat­taako tähän nyt lää­kä­rin kal­lista vas­taan­ot­toai­kaa uhrata? Ja kuinka hyvin kipeän nil­kan tut­ki­mi­nen antaisi diag­noo­sia? Kan­nat­tai­siko nyt heti vai vii­kon­lo­pun yli lykätä? 

Toi­saalta maa­nan­tai on aina päi­vänä han­ka­lampi? Vai teh­däkö etä­vas­taa­no­tolla Ottawan testi (joka onnis­tuu myös etänä- tiesi toi­nen koke­muk­sesta sanoa)? Ja varata soit­to­seu­ranta-aika ensi vii­kolle? Tai-mitäpä jos kat­sot­tai­siin nil­kan rönt­gen? Vai mitäkö sätei­ly­suo­ja­kou­lu­tuk­sessa tur­hista rönt­ge­neistä sanot­tiin­kaan? Entä tar­vit­seeko opis­ke­lija sai­ras­lo­maa? (Ei toden­nä­köi­sesti tar­vitse, osasi osaava hoi­taja sanoa, nuori opis­ke­li­ja­mies kun on). 

Poh­din­nan ja kysyn­nän tulos

Aikansa pun­ta­roi­tu­aan ja Ottawan tes­tiä ker­tail­tu­aan välähti vii­mein se vin­kistä vihiä kysy­mys: Mitä opis­ke­li­ja­mies itse oikeas­taan haluaa? 

Jol­loin hoi­ta­jamme hif­fasi, ettei ollut muis­ta­nut kysyä, kun ohjeen mukaan ryh­tyi lait­ta­maan vil­la­tak­kia vää­rään käteen. 

Asia rat­kesi yllät­tä­vän hel­posti: nuori herra halusi vain kai­na­lo­sau­vat. Jota ei ter­veys­a­se­malla ollut tarjota. 

Menikö suju­vasti?

No eipä juuri. Olisko van­halla tavalla voi­tettu kal­li­sar­voista aikaa kah­delta lää­kä­riltä ja yhdeltä hoi­ta­jalta?  Ihan var­masti. Mutta olimme me aika lailla vii­saam­pia aja­tel­len seu­raa­vaa ker­taa, kun joku kep­piä hala­jaa. Ja joku päivä menee se vil­la­tak­ki­kin suju­vasti päälle?