28 kesä Herk­kyys on joh­ta­jan voi­ma­vara – näkö­kul­mia ter­vey­den­huol­lon arjesta

Espoon­lah­den ter­veys­a­se­man yli­lää­käri Sanna Mus­to­nen uskoo, että herk­kyys ei ole vas­ta­kohta jämäk­kyy­delle – vaan sen liit­to­lai­nen. Joh­ta­juu­dessa herk­kyys voi olla yksi kes­kei­sistä työ­ka­luista, joka mah­dol­lis­taa yksi­löl­li­sen joh­ta­mi­sen, aidon läs­nä­olon ja kes­tä­vän työyh­tei­sön rakentamisen. 

Läs­nä­olo ja vuo­ro­vai­ku­tus – herk­kyys tii­min hyvin­voin­nin tukena 

Mus­to­nen kuvaa herk­kyyttä ennen kaik­kea kyvyksi olla läsnä: “Jos vetäy­tyy huo­nee­seensa ja sul­kee oven, herk­kyy­destä ei ole hyö­tyä.” Joh­ta­jan on oltava vuo­ro­vai­ku­tuk­sessa tii­minsä kanssa, havain­noi­tava hie­no­va­rai­sia vies­tejä ja rea­goi­tava nii­hin ajoissa. 

Läsnä oleva joh­taja huo­maa muu­tok­sia ilma­pii­rissä, tun­nis­taa yksi­löi­den vah­vuu­det ja pys­tyy rea­goi­maan enna­koi­vasti. Tämä tukee sekä työn suju­vuutta että hen­ki­lös­tön jaksamista. 

Yksi­löl­li­nen joh­ta­mi­nen – herk­kyys avaa oikeat ovet 

Herk­kyys aut­taa Mus­tosta valit­se­maan oikeat vies­tin­tä­ta­vat kul­le­kin tii­mi­läi­selle: toi­selle voi sanoa asiat suo­raan, toi­selta on hyvä kysyä ja kes­kus­tella. “Kum­mat­kin tavat ovat oikein – mutta eri tilan­tei­siin ja ihmi­sille sopi­via.” Herk­kyys on kes­keistä myös siinä, miten työt ohja­taan eri osaa­jille, ja miten koke­mat­to­mam­pia tue­taan ohjeilla ja ohjauksella. 

Joh­ta­mis­kult­tuu­rin muu­tos – hie­rar­kiasta kohti tii­mioh­jau­tu­vuutta 

Mus­to­nen kuvaa ter­vey­den­huol­lon joh­ta­mi­sen kehit­ty­mistä eri­tyi­sesti lää­kä­ri­joh­ta­mi­sen ken­tällä. Hänen mukaansa aiem­min joh­ta­mi­nen oli vah­vasti direk­tii­vistä – yli­lää­kä­rin sana mää­ritti suun­nan, ja vies­tintä kulki ylhäältä alas. “Ennen asiat tuli­vat sane­luna, nyky­ään ne raken­tu­vat yhtei­sessä kes­kus­te­lussa.” 

Nykyi­sin joh­ta­mi­nen perus­tuu yhä enem­män kes­kus­te­luun, moniam­ma­til­li­suu­teen ja itseoh­jau­tu­vuu­teen. Mus­to­nen nos­taa esiin tii­mi­mal­lin, jossa lää­kä­rien ja hoi­ta­jien väli­nen raja häl­ve­nee ja joh­to­tiimi toi­mii tasa­ve­roi­sesti. “Meillä ei enää ole lää­kä­rien ja hoi­ta­jien joh­ta­mis­kult­tuu­ria erik­seen, vaan yksi yhtei­nen joh­to­tiimi, jossa kaikki ovat sama­nar­voi­sia.” 

Tämä muu­tos tuo oikeu­den­mu­kai­suutta, lisää vas­tuun­kan­toa ja paran­taa pää­tök­sen­teon laa­tua – samalla se vaa­tii joh­ta­jilta uuden­laista ajat­te­lu­ta­paa ja val­men­ta­via taitoja. 

Herk­kyys ja roh­keus – vai­kei­den asioi­den koh­taa­mi­nen 

Mus­to­nen liit­tää herk­kyy­teen myös roh­keu­den: kyvyn ottaa puheeksi asioita, jotka kai­her­ta­vat. “Vai­ke­ne­malla asiat eivät muutu.” Hänen mukaansa herk­kyys aut­taa näke­mään tilan­teet, jotka vaa­ti­vat puut­tu­mista – jos­kus jo ennen kuin ongelma ehtii syntyä. 

Tun­ne­reak­tioita ei tar­vitse pelätä. Inhi­mil­li­syys ja avoi­muus, myös sil­loin kun rea­goi vah­vasti, ovat osa raken­ta­vaa joh­ta­juutta. “Tär­keintä on tun­nis­taa tun­teet, sanoit­taa ne – ja jat­kaa siitä eteen­päin.” 

Herk­kyys ei ole heik­kous – vaan työ­kalu 

Mus­to­nen haluaa kan­nus­taa kol­le­goi­taan hyö­dyn­tä­mään herk­kyyttä tie­toi­sesti: “Se on äly­tön rik­kaus. Tun­ne­kirjo ja kyky havain­noida tuke­vat sekä hoi­to­työtä että työyh­tei­söä.” 

Tule­vai­suu­den joh­ta­juu­dessa tar­vi­taan kykyä raken­taa luot­ta­musta, tun­nis­taa omat rajat ja hyväk­syä se, ettei kaik­kea tar­vitse hal­lita itse. Herk­kyys on sil­loin sekä joh­ta­juu­den väline että ihmi­syy­den ydin.