18 syys Uus­vanha oma­lää­käri- rat­kaisu kaikkeen? 

Val­ta­kun­nassa ei taida löy­tyä kan­sa­laista, joka ei olisi jo oma­lää­käri- oma­tii­mi­toi­min­taa kan­nat­taisi. Fokuk­sessa on sote-talou­den pelas­tuk­seksi nous­sut jat­ku­vuus, jonka tie­de­tään eli­ni­kää lisää­vän ja ihmis­hen­kiä pelastavan. 

Missä siis mät­tää, kun asia ei etene, vaan vuo­si­kau­det mie­ti­tään, eri­lai­sia kokei­luja raken­nel­laan – mutta tilanne tun­tuu tana­kasti pysyt­te­le­vän nykyi­sel­lään? Miksi tule­vat oma­lää­kä­rimme epä­röi­vät (https://www.mediuutiset.fi/uutiset/valmistuneet-laakarit-kertoivat-ajatuksiaan-koulutuksesta-huonoja-tuloksia-perusterveydenhuollon-kannalta/98d68889-d95b-4750-bbaa-73446f5551aa)? 

Enti­senä oma­lää­kä­rinä ja nykyi­senä etä­lää­kä­rinä tun­nis­tan useam­man­kin syyn, miksi en oma­lää­kä­riksi ole palaa­massa- vaikka oma­lää­kä­riai­kaa ajat­te­len läm­pi­min muis­toin ja ainut­laa­tui­sin kokemuksin. 

1. Raha ei ole tär­keää, jos tun­tee huk­ku­vansa työmäärään. 

Esi­merk­kinä terk­ka­ri­kol­lega, joka palasi kesä­lo­mil­taan ja jär­kyt­tyi: “Juman­kiuta ne on raken­ta­nut mun kadulle uuden ker­ros­ta­lon!”  Muis­taako kukaan katuo­soit­tei­siin raken­ne­tussa oma­lää­kä­ri­mal­lissa, kun teh­tiin aina vaan uusia katu­ja­koja eli siir­ret­tiin katuja ja taloja toi­sil­lemme sen mukaan, kuka väsähti lii­al­li­seen työ­mää­rään. Oli muu­ten melko teho­kas keino kar­kot­taa nuo­ret kol­le­gat pois. Ja muut­ti­han sekin kon­kari, joka uuden ker­ros­ta­lon sai. 

Raha on tiu­kassa ja kovin hou­kut­te­le­vaa polii­ti­koille voisi olla kävellä samaan ansaan, kuin mihin edel­li­nen­kin oma­lää­kä­riaika aika­naan kaa­tui. Oli­siko kirs­tun­var­ti­jalla salai­sena haa­veena, miten lää­kä­rei­den tuot­ta­vuutta voisi lisätä (lue: kas­vat­taa poti­las­mää­riä samalla tai nykyistä pie­nem­mällä palkalla). 

Kovasti veto voisi viedä taas yksi­tyi­selle, jossa etuna on vähäi­sem­mät poti­las­mää­rät, vapaus valita joko raha tai vapaa-aika sekä vapaus oma­lää­kä­rin vas­tuusta (lue: jos minä en poti­lai­tani hoida, ei hoida kukaan muu­kaan). Vapaus siis sai­ras­taa, keven­tää tai lisätä työn mää­rää oman elä­män­ti­lan­teen ja voin­nin mukaan. 

2. Osaa­mi­nen. 

Lää­ke­tie­teessä tie­don määrä kas­vaa eks­po­nen­ti­aa­li­sesti- mutta vali­tet­ta­vasti kivi­kau­ti­set aivomme pysyt­te­le­vät kuta­kuin­kin enti­sel­lään. Yhden ihmi­sen pää­hän ei kaikki tieto mil­lään mahdu. Toki olemme digi­ta­li­saa­tion, ter­veys­por­tin ja osaa­vien hoi­taja- fysio­te­ra­peutti- psy­kiat­ris­ten hoi­ta­jien ja mui­den kol­le­goi­den avulla saa­neet lisä­kei­noja tilan­teen hal­lit­se­mi­seksi. Mutta pelot­taa silti osaanko, pys­tynkö, kyke­nenkö. Sekä nuorta kol­le­gaa (joka miet­tii tie­dänkö tar­peeksi?) että koke­neem­paa kon­ka­ria (ovatko tie­toni jo vanhentuneet?). 

3. Ne muu­ta­mat harvat… 

Joku­nen vuosi sit­ten vie­rei­sen alu­een yli­lää­käri soitti kes­ken työ­päi­vän. Puhelu meni kuta­kuin­kin seu­raa­vasti: “Te ette voi kiel­täy­tyä! Olen tar­kis­ta­nut tämän laki­mie­heltä! Se asuu tei­dän alu­eella ja tei­dän on pakko ottaa se takaisin!” 

Tie­sin heti, mistä/kenestä oli kyse. Ja niin tie­tä­vät kaikki vähän­kään aikaa terk­ka­rissa työs­ken­nel­leet. On nimiä, jotka kun lausu­taan ääneen, kaikki huo­kai­se­vat.  Terk­ka­rissa pidem­pään viih­ty­vät ammat­ti­lai­set tule­vat hyvin jut­tuun mel­keinpä kaik­kien kanssa ja aut­ta­vat ihmi­siä mie­lel­lään. Lähes­tul­koon kaik­kia asuk­kaita on ihan aidosti mukava tavata ja turista kuu­lu­mi­sia vai­vo­jen hoi­don rin­nalla. Mutta sit­ten on nämä muu­ta­mat har­vat, jotka uuvut­ta­vat lehmänhermoisimmatkin. 

Oma­lää­kä­rie­si­ku­vas­samme Tans­kassa tämä haaste on ele­gan­tisti rat­kaistu. Oma­lää­kä­rillä on oma alue ja joka vuosi lää­käri on oikeu­tettu teke­mään nimi­lis­tan, johon voi lait­taa ne poti­laat, joita oma­lää­käri ei katso kyke­ne­vänsä aut­ta­maan. Tämä on lää­kä­rin etu- aut­taa jak­sa­maan ja paran­ta­maan työ­mo­ti­vaa­tiota- ja poti­lasta- joka voi löy­tää itsel­leen, sai­rauk­sil­leen ja luon­teel­leen sopi­vam­man omalääkärin. 

Eikun häntä pys­tyyn ja kohti uus­van­hoja omalääkärimalleja!