28 helmi Tapa, jolla puhun työ­pai­kas­tani luo todellisuutta

Viime vuo­sina olemme mediasta saa­neet käsi­tyk­sen, että ter­vey­den­huol­lossa ei mene hyvin. Talous on huo­noissa kan­ti­missa, hen­ki­löstö on tyy­ty­mä­töntä joh­ta­mi­seen ja työn­te­ki­jät uupu­vat työ­taa­kan alla. Todel­li­suus näyt­tää har­maalta, mutta voi­sim­meko tuoda sii­hen mui­ta­kin sävyjä?

Kit­ke­rää puhetta terveydenhuollosta

Jul­ki­sen ter­vey­den­huol­lon työn­te­ki­jöi­den ulos­tu­lot mediassa on ollut lisään­tyvä ilmiö. Kir­joi­te­taan mie­li­pi­de­kir­joi­tuk­sia, some-päi­vi­tyk­siä sekä anne­taan haas­tat­te­luja medialle, joissa ker­ro­taan pahoin­voin­nista ja arvos­tel­laan kovaan ääneen työ­nan­ta­jaa ja joh­toa. Ker­to­vatko nämä ulos­tu­lot sel­lai­sesta orga­ni­saa­tio­kult­tuu­rista, jossa ei ole ollut mah­dol­lista tulla kuul­luksi? Jul­ki­sen ter­vey­den­huol­lon joh­ta­mi­nen on hyvin­voin­tia­luei­den muo­dos­tut­tua kään­ne­koh­das­saan. Oleel­lista onkin, että onnis­tuuko se muut­tu­maan ajassa ja vas­taa­maan nyky­työn­te­ki­jän tarpeisiin.

Työn­te­ki­jöi­den ulos­tu­lot mediassa ker­to­vat myös muut­tu­neesta vies­tin­tä­kult­tuu­rista, jossa jokai­sella on oikeus kom­men­toida orga­ni­saa­tion sisäi­siä asioita jul­ki­sesti. Me” on muut­tu­nut vas­tak­kai­na­set­te­luksi, jol­loin ”me” olemme oikeassa ja ”nuo toi­set” aiheut­ta­vat ongel­mat. Samalla toi­sen työn kun­nioi­tus on unoh­tu­nut. Johto ja esi­hen­ki­löt ovat myös ihmi­siä, jotka teke­vät työ­tään (ja var­sin haas­teel­li­sissa olo­suh­teissa). Itsensä ilmai­se­mi­sen vapaus on tär­keä arvo yhteis­kun­nas­samme, mutta se tuo jokai­selle vies­ti­jälle myös vas­tuun omien sano­mis­tensa vaikutuksista.

Median vas­tuu on oma lukunsa, sen rooli on todella iso jul­ki­sesta ter­vey­den­huol­losta muo­dos­tu­vaan mie­li­ku­vaan. ”Todel­li­sessa elä­mässä” nega­tii­vis­ten ilmiöi­den rin­nalla on nimit­täin val­tava määrä posi­tii­vi­sia tosi­asioita. Jul­ki­nen ter­vey­den­huolto tuot­taa joka päivä tuhan­sille poti­laille ter­veys­hyö­tyä, sai­rau­desta paran­tu­mi­sia ja posi­tii­vi­sia asia­kas­ko­ke­muk­sia. Samalla tuhan­net ammat­ti­lai­set koke­vat työnsä antoi­saksi sekä naut­ti­vat poti­las­koh­taa­mi­sista ja työs­tään yli­pää­tään. Kuinka useasti media kir­joit­taa näistä asioista?

Puhe tuot­taa todellisuutta

Sosio­lo­git Ber­ger ja Luck­mann (1966) esit­ti­vät teok­ses­saan Todel­li­suu­den sosi­aa­li­nen raken­tu­mi­nen: Tie­don­so­sio­lo­gi­nen tut­kielma, että todel­li­suu­temme on ihmis­ten väli­sen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen tulosta. Tämä tar­koit­taa, että kaikki teke­mi­semme, sano­mi­semme ja kes­kus­te­lumme muo­dos­taa koko ajan havait­se­maamme todellisuutta.

Media­si­säl­löt, sosi­aa­lista mediaa unoh­ta­matta, sekä jopa ren­not kah­vi­pöy­tä­kes­kus­te­lut muo­vaa­vat joka hetki käsi­tys­tämme todel­li­suu­desta. Mie­li­ku­vamme vai­kut­ta­vat puo­les­taan sii­hen, miten toi­mimme ja vuo­ro­vai­ku­tamme tois­ten kanssa. Teke­mi­semme muok­kaa koko ajan toi­min­taym­pä­ris­töä sekä nii­den ihmis­ten todel­li­suutta, joi­den kanssa toi­mimme. Lumi­pal­loe­fekti on val­mis. Ei ole siis mer­ki­tyk­se­töntä, mil­lai­sia aja­tuk­sia kukin meistä maa­il­maan päästää!

Miksi ter­vey­den­huol­losta syn­ty­villä mie­li­ku­villa on merkitystä?

Ter­vey­den­huol­lon toi­min­ta­ky­vyn kan­nalta on eri­tyi­sen tär­keää, että osaa­jia riit­tää teke­mään arvo­kasta poti­las­työtä. Kovin nega­tii­vis­pai­not­tei­seksi kään­tyvä jul­ki­nen kes­kus­telu ja mie­li­kuva ter­vey­den­huol­losta kar­kot­taa nuo­ria opis­ke­le­maan muita aloja. Nega­tii­vi­seen kes­kus­te­luil­ma­pii­riin väsyvä työn­te­kijä myös on hel­posti tule­vai­suu­den alanvaihtaja.

Nega­tii­vi­set mie­li­ku­vat vai­kut­ta­vat var­masti myös poti­lai­siin ja asiak­kai­siin. Hakeu­du­taan hoi­don pii­riin myö­hässä, koska ei haluta lisätä hoi­ta­jien ja lää­kä­rei­den taak­kaa. Pyri­tään pal­ve­lui­hin vähän etu­ke­nossa, kun ei tiedä mil­loin hoi­toon pää­see. Tul­laan tie­tyllä asen­teella, kun aja­tel­laan, että mikään ei toimi ilman tiuk­kaa vaa­ti­mista. Mediassa näh­dyt ja kuul­lut nega­tii­vi­set asiat luo­vat ahdis­tusta ja rapaut­ta­vat luot­ta­musta palveluihin.

Ja lopuksi, aja­tel­laanpa itse ter­vey­den­huol­lossa työs­ken­te­le­viä hen­ki­löitä. On mer­ki­tyk­sel­listä työ­hy­vin­voin­nille, että kokeeko työs­ken­te­le­vänsä nega­tii­vi­sessa ilma­pii­rissä vai todella upeassa työ­pai­kassa. Iso osa tästä todel­li­suu­desta raken­ne­taan vuo­ro­vai­ku­tuk­sessa tois­ten kanssa.

Kan­nus­tan siis kaik­kia nega­tii­vi­sen mie­li­ku­van kar­ko­tuk­seen har­joit­ta­malla posi­tii­vista juoruilua!