04 heinä Kum­mal­li­sia luo­mu­kuo­le­mia ja muita vaikuttavuuksia

Kes­kiai­kana oli itses­tään­sel­vyys, että aurin­gon­valo oli vaa­ral­lista ime­väi­sille, mala­riaa aiheutti rämei­köstä nouseva höyry ja että kup­paus oli paran­nus­keino siinä mikä perin­tei­nen terva, sauna ja viinakin. 

Eikä ole kovin pitkä aika sii­tä­kään, kun hul­luus paran­net­tiin lobo­to­mialla, vat­sa­haa­van aiheutti stressi, keuh­ko­put­ken­tu­leh­duk­seen piti lait­taa anti­bioot­ti­kuuri, autis­min aiheutti kyl­mä­kis­koi­nen äiti ja kulu­ma­pol­via tähys­tyk­sellä puhdisteltiin. 

Pal­jon on käsi­tyk­semme muut­tu­nut siitä, mikä on vaikuttavaa

Tässä nau­la­taan­kin sei­nään teesi numero 1: Mei­dän pitää tie­tää pal­jon, ennen kuin osaamme sanoa, mikä (hoito) on oikeasti vaikuttavaa 

Mie­ti­täänpä seu­raa­vaksi lää­ke­tie­teen isoja läpi­mur­toja- joista suu­rim­pia lie­ne­vät hygie­nia, rokot­teet, lääk­keet (eten­kin anti­bioo­tit) ja leikkaushoidot. 

His­to­riaa taakse kat­soes­samme onko­han mitään sen isom­paa vai­kut­ta­vuus­te­koa ihmis­kun­nan his­to­riassa tehty kuin hygie­nia ja roko­tuk­set – joi­den voit­to­kulku jat­kuu edel­leen. (Käsi)hygienia ja karan­teeni koki covid- rene­sans­sin. Ja entäpä rokot­teet! Jo nyt käy­tän­nön tasolla on ole­massa syö­pä­ro­kot­teita ja ken­ties jo lähi­tu­le­vai­suu­dessa mui­ta­kin tau­ti­koh­tai­sia rokot­teita. Hui­mim­missa visioissa mala­rian, dia­be­tek­sen ja jopa herra Alz­hei­me­rin voi toi­voa jää­vän his­to­ri­aan rii­si­tau­din ja keri­pu­kin tavoin. Myös herra Par­kin­so­nia toi­vot­ta­vasti koh­taa unoh­dus, jos­kin tässä vai­heessa vain madoilla, joi­den tauti on kohta ken­ties anti­bioot­ti­kuu­rilla kor­jattu- mutta joista ihmi­siin on vielä muu­tama gee­ni­por­ras mat­kaa mutkistamassa. 

Mutta muu­ten bak­tee­rien suh­teen näky­mät ovat synk­ke­ne­viä. Anti­bioot­tien suh­teen tör­määmme jo nyt vai­keuk­siin. Uusien lääk­kei­den kehit­tä­mi­nen on yllät­tä­vät vai­keaa ja van­hoille bak­tee­rit tun­tu­vat kek­si­vän kil­van vastustuskeinoja. 

Kään­ne­täänpä näkö­kulma elintapoihin

Miet­ti­kääpä mon­tako keuh­ko­syö­pää, infark­tia tai ahtau­ma­tau­tia olemme vält­tä­neet, kun tupa­koin­tia on kyetty vähen­tä­mään.  Ja samalla kerätty vero­tu­loja val­tiolle . Missä oli­sim­me­kaan aikuis­tyy­pin dia­be­tek­sen suh­teen tänään, jos vas­taava onnis­tu­mi­nen olisi tehty pai­non hallinnassa? 

Teesi numero 2: Ennal­taeh­käisy on vai­kut­ta­vam­paa (ja hal­vem­paa) kuin tau­tien hoitaminen 

Ja vii­mei­senä: 

Teesi numero 3: Vai­kut­ta­vuu­teen kuu­luu myös se, mil­loin hoito kan­nat­taa lopettaa 

Meitä ohjaa vahva elä­män nälkä. Jos näin ei olisi, viih­tyi­simme itseämme monis­ta­matta meteo­riit­tien pin­noilla ami­no­hap­po­jen alkuai­neina, kel­lui­simme tyy­ty­väi­sinä soluina rik­ki­pi­toi­sissa läh­teissä tai tuprut­te­li­simme savua val­ta­me­rien poh­jissa. Olemme tais­te­li­joi­den ja sel­viy­ty­jien lapsia. 

Har­vassa ovat ne, jotka malt­ta­vat luo­pua hoi­dosta ja hyväk­syä luo­mu­kuo­le­man ja vähissä ovat myös ne, jotka uskal­ta­vat olla tart­tu­matta vielä vii­mei­seen toi­voon tai mah­dot­to­maan mah­dol­li­suu­teen – niin poti­laat kuin me ammat­ti­lai­set­kin. Josta syystä ris­kinä on, että hoi­damme lii­kaa ja liian pitkään. 

Kuten sil­loin, kun etä­vas­taa­no­tolle ohjau­tui hoi­ta­jan ohjaa­mana puo­li­kuuro mutta muu­ten vir­keä ja hyvä­voin­ti­nen 89-vuo­tias herra. Jolle oli suo­si­teltu koles­te­ro­li­lää­ki­tyk­sen aloit­ta­mista. Herra oli viet­tä­nyt jo monta une­tonta yötä kuul­tu­aan, että meneh­ty­mi­sen riski seu­raa­van 10 vuo­den aikana oli peräti 29 prosenttia. 

Tai se yli 60-vuo­tias mies, joka ohjau­tui oma­lää­kä­rille ärty­neen kar­dio­lo­gin ohjaa­mana. Herra oli saa­nut sydä­nin­fark­tin ja var­hai­sessa rasi­tus­ko­keessa huo­mat­tiin hälyt­tä­viä muu­tok­sia, joista kar­dio­logi suo­sit­teli väli­töntä leik­kaus­hoi­toa. Herra kiel­täy­tyi eikä oma­lää­kä­ri­kään saa­nut pää­tään käännettyä. 

Miten tari­nat loppuivat? 

Huo­no­kuu­loi­nen herra sai koles­te­ro­li­lääk­keen huo­kai­lu­jen kera. Kun ei muu­hun vaih­toeh­toon suostunut. 

Sydän­vai­vai­sen her­ran rouva ohjau­tui oma­lää­kä­rille joi­ta­kin kuu­kausia myö­hem­min tuo­reena les­kenä. Mutta ker­to­mus oli lohdullinen. 

Paris­kunta oli elel­lyt koto­naan elä­ke­päi­vistä naut­tien. Kau­niina kesä­päi­vänä rouva oli puu­has­tel­lut kuk­kia istut­taen ja herra oli istu­nut puu­tar­ha­kei­nussa. Jossa oli ikiu­neen nukah­ta­nut kivutta ja hil­jaa. Täysi elämä elet­tynä. Vai­kut­ta­vaa, jos mikä.