24 touko Rik­ki­näi­siä puhe­li­mia ja kie­hu­via jalkoja 

Mitä  tekee milen­ni­aa­li­po­rukka tilan­teessa, jossa säh­köt on poikki ja kän­ny­kän akku loppu? 

Vink­kinä men­neestä maa­il­masta: kokeil­kaapa ajan­ku­luksi rik­ki­näistä puhelinta. 

Kaikki viime vuo­si­tu­han­nella syn­ty­neet muis­ta­vat tämän lei­kin, jossa – kii­reen ja pai­neen tun­nussa- eli nopeasti piti kuis­kata kuu­le­masi lause vie­rus­ka­ve­rille ja jossa viesti eteni ja muok­kau­tui tun­te­mat­to­maksi. Lop­pu­tu­lema oli aina yhtä ennalta-arvaa­mat­to­maksi rik­kou­tu­nut. Eikä tain­nut olla ker­taa­kaan, jossa viesti olisi pysy­nyt alku­pe­räi­senä. Ja eikö ollut­kin haus­kaa huo­mata, miten vie­rus­ka­veri oli kuul­lut vies­tisi ihan has­susti. Vaikka sen mie­les­täsi ihan sel­vänä kopiona luu­lit eteen­päin laittaneesi. 

 Mie­ti­täänpä asiaa toi­sesta vinkkelistä. 

Missä olisi mah­dol­li­sim­man pai­nei­nen ja kii­rei­nen tilanne. Jossa puhe­viesti tulisi välit­tää täs­mäl­li­sen tar­kasti eteen­päin ilman väärinymmärryksiä? 

Vai­kea on kek­siä parem­paa (taikka oikeasti pahem­paa) kuin ter­veys­kes­kus ja hoi­don tar­peen arvio. Jossa urheat hoi­ta­jat vas­taa­vat kym­me­niin takai­sin­soit­toi­hin joka päivä ja tun­te­vat tun­nol­li­silla har­teil­laan kym­me­nien ja jos­kus jopa sato­jen vas­taa­mat­to­mien soit­to­pyyn­tö­jen pai­non. Ja jossa on koko ajan kiire vas­taa­maan jo seu­raa­vaan yhtey­den­ot­toon. Ja jossa vir­heitä ei saisi tulla sitä yhtäkään. 

Ja miten me fik­sut ammat­ti­lai­set toimimme?

Autamme toki hoi­ta­jia sijoit­te­le­malla lää­kä­reitä hoi­ta­jien avuksi eri nimik­keillä – kon­sult­teina, rat­kai­si­joina, gebar­deina tai tii­mi­lää­kä­reinä. Mutta muis­tam­meko lap­suu­den opit vai kyse­lem­mekö hoi­ta­jilta lisä­ky­sy­myk­siä, joita hoi­ta­jamme kuis­kut­te­le­vat poti­laalle ja poti­laat edel­leen hoi­ta­jille ja hoi­ta­jamme edel­leen lääkärikonsultillemme? 

Ja silti ole­tamme, että viesti kul­kee eheänä ja muut­tu­mat­to­mana ket­jun alusta loppuun? 

Jot­kut puhe­linta pel­kää­mät­tö­mät kol­le­gat ovat­kin jo uskal­tau­tu­neet soit­ta­maan asia­kas­po­ti­lail­lemme itse- ja useat huo­man­neet, että itse asiassa asia hoi­tuu­kin vähem­min vir­hein, kun asia­kas­po­ti­laan kanssa jut­te­lee suo­ralla yhtey­dellä. Ja edis­ty­neim­mät ovat otta­neet työ­ka­lu­pak­kiinsa sen yleis­lää­kä­rin monista kei­noista ken­ties arvok­kaim­man mutta vähi­ten hyö­dyn­ne­tyn- eli seu­ran­nan, jossa tilan­teen kehit­ty­mistä voi seu­rata uudella puhe­lulla tai moder­nim­min säh­köi­sellä yhteydenotolla. 

Jol­loin vies­tit kul­ke­vat eheäm­min, lää­käri saa arvo­kasta tie­toa pää­tök­sensä tueksi ja asia­kas­po­ti­las arvos­ta­maansa jat­ku­vuutta ja laa­tua. Kuten ennen maa­il­maan hai­kail­lussa oma­lää­kä­ri­toi­min­nassa. Voi miltä maa­ilma näyt­täi­si­kään, jos rik­ki­näi­nen puhe­lin (tai tie­to­kone) kor­jat­tai­siin jat­ku­vuutta kannattelevaksi! 

Oli­siko maa­ilma jo lähellä täydellistä? 

Ei vais­kaan. Sillä aina jää se täy­del­li­sen maa­il­man epä­täy­del­li­seksi tekevä. Eli ihmi­nen itse. 

Tästä muis­tuu mie­leen mui­nai­nen läs­nä­vas­taan­ot­to­käynti pie­nessä maa­lais­kun­nassa viime vuo­si­tu­han­nen puo­lelta. Kun keski- ikäi­nen mies innos­tu­neena selitti, miten tun­non puut­teesta kär­si­nyt oikea neu­ro­paat­ti­nen jalka oli niin kal­vakka ja viileä. 

Mutta!

Kun jalan upotti kie­hu­vaan veteen ämpä­riin jalka oli niin terve ja läm­min ja punakka. Jota mie­hemme ylpeänä lää­kä­rille selosti. 

Tus­kai­sen puo­li­tun­ti­sen jäl­keen urhea lää­kä­rimme vii­mein uupui. Kaikki kie­lel­li­set (sekä ele- että sanal­li­set) kei­nonsa käyt­tä­neenä, yksit­täistä lausetta rau­ta­lan­gasta toi­seen vään­tä­neenä: ”ÄLÄ LAITA JALKAA KIEHUVAAN VETEEN!” – kaik­kensa antaneena – 

Ja silti kui­ten­kin vakuut­tu­neena siitä, että tarina lop­pui siten, että mie­hemme heti kotiin tul­les­saan rou­val­leen ilmoitti ylpeänä- ” että oli se lää­kä­ri­kin sitä mieltä, että jalka kan­nat­taa upot­taa kie­hu­vaan veteen, kun on niin läm­min ja terve ja punakka !” 

Sen pitui­nen se. (Mutta ei toden­nä­köi­sesti enää kovin pitkään).