01 maalis Psy­ko­lo­gi­sella tur­val­li­suu­della tulok­siin 

On ihan hyväk­syt­tyä odot­taa työ­pai­koilla syn­ty­vän tulosta. On myös erit­täin hyväk­syt­tyä ja itse asiassa ihan laki­ta­solla sää­det­tyä, että työ­pai­koilla pitää olla tur­val­lista. Niin hen­ki­sesti kuin fyy­si­sesti. Pysäh­dyin jäl­leen miet­ti­mään mitä psy­ko­lo­gi­nen tur­val­li­suus tar­koit­taa muu­tok­sen ja tavoit­tei­den saa­vut­ta­mi­sen kan­nalta, kun kuun­te­lin aihetta tut­ki­neen Amy Edmond­so­nin esi­tystä Nor­dic Busi­ness Foru­milta syyskuussa. 

Tulos tai ulos? 

Jos­kus muu­tos­joh­ta­jista puhu­taan tilan­teissa, joissa fir­man kurssi pitää (pörs­sissä ja teke­mi­sessä) saada uuteen asen­toon. Usein näi­hin puhei­siin liit­tyy yt-neu­vot­te­luja ja myös Suu­ren Joh­ta­jan koh­dalla peli voi olla raaka: tulos tai ulos. Muu­tos sinänsä jo voi aiheut­taa tur­val­li­suu­den ja vakau­den koke­mus­ten hor­ju­mista, jota tus­kin vähen­tää lep­pä­kei­häänä fir­masta len­näh­tä­mi­sen uhka. 

Muu­tos voi tie­ten­kin olla jos­sain mää­rin pie­ni­muo­toi­sem­paa­kin ja silti ihmis­ten arki­maa­il­maan kovasti vai­kut­ta­vaa – aiheut­taen epä­var­muutta ja huolta. Kehit­tä­mis­työssä tar­vi­taan monia tai­toja: ideoita, mää­rä­tie­toi­suutta, jär­jes­tel­mäl­li­syyttä, kykyä heit­täy­tyä ja sie­tää epä­var­muutta… Moni­nai­suus tii­min sisällä eli eri­lai­set ihmi­set eri­lai­sine tai­toi­neen ja tai­pu­muk­si­neen on yksi erit­täin toi­miva tapa var­mis­taa moni­puo­li­set kyvyt (kehittämis)työssä. Point­tina on saada monia näkö­kul­mia samaan asi­aan ja näin toi­vot­ta­vasti osu­taan toi­mi­vaan rat­kai­suun. Tii­min moni­nai­suu­desta ei tosin ole hyö­tyä, jos sen omi­nai­suuk­sia ei saada esiin. Moni­nai­set­kin tii­mit voi­vat siis “epä­on­nis­tua”, jos ihmi­set eivät saa jaet­tua kaik­kea sitä osaa­mis­taan tii­min ja orga­ni­saa­tion ja sen asiak­kai­den hyväksi. Tässä tulee mukaan psy­ko­lo­gi­sen tur­val­li­suu­den käsite. 

Vai “hieno idea ei toi­mi­nut, kehi­tel­lään sitä vielä vähän”? 

On niin help­poa sanoa, että vir­hei­den teke­mi­nen on sal­lit­tua. Tai jopa, että kri­tiikki on lahja. Mutta mitä nämä oikeasti tar­koit­ta­vat? Sitä ei ehkä kan­nata ulkoa­päin edes yrit­tää vaan se vaa­tii pysäh­ty­mistä ja oikein raa­dol­li­sen rehel­listä poh­din­taa: Miten itse rea­goin, jos kehit­tä­mi­seh­do­tus­tani ei sel­lai­se­naan pääs­te­tä­kään eteen­päin? Entä jos ideani ei len­nä­kään kai­kesta val­mis­te­lusta huo­li­matta ja se hau­da­taan? Min­kä­laista kieltä kuu­len kor­vis­sani ja pääni sisällä? Tämä mie­li­ku­va­har­joi­tus ker­too paitsi työyh­tei­sömme toi­min­nasta ja hen­gestä myös omasta suh­tau­tu­mi­sesta itseemme ja mui­hin. Onko kehit­tä­mis­het­kien puhunta mal­lia “Tässä oli hyviä ainek­sia, joista voi­daan kehi­tellä eteen­päin.” vai “Tämä ei nyt toi­mi­nut, kek­si­tään jotain muuta.” Entä kuu­luuko pääsi sisältä tai suus­tasi sakaa­lin hau­kun­taa “Pie­leen meni taas ker­ran!” vai empaat­ti­sem­paa “Teit pal­jon töitä tämän eteen ja vaikka lop­pu­tu­los on nyt pet­ty­mys, voi tästä poi­kia vielä jotain arvokasta.” 

Kehit­tä­mi­nen vaa­tii jaka­mista ja puhun­taa 

Kehit­tä­mi­nen ja muu­tos ovat sel­laista toi­min­taa, joka ei todel­la­kaan tapahdu itses­tään ja teke­mistä riit­tää monella tasolla. Pitää tehdä kon­kreet­ti­sia kokei­luja ja muu­tok­sia aiem­paan toi­min­taan, pitää jakaa koke­muk­sia ja aja­tuk­sia, ideoida kor­kea­len­toi­sia­kin jut­tuja, puhua arvoista ja, hui kau­his­tus, ken­ties jopa tun­teista työ­pai­kalla! Siksi ei ole yhden­te­ke­vää, miten puhunta tämän kai­ken ympä­rillä toteu­tuu, koska tar­peita on niin moneen läh­töön – tar­vi­taan samaan aikaan sel­keyttä ja tehok­kuutta, kuul­luksi ja ymmär­re­tyksi tule­mista, tie­toa ja vas­tuuta, rehel­li­syyttä ja ennen kaik­kea sitä hen­kistä tur­vaa. Tie tus­kin on kos­kaan suora, mutta se voi olla pal­kit­seva ja mer­ki­tyk­sel­li­nen ja tulok­set­kin yllät­tä­viä myös mit­ta­rien ulko­puo­lelta arvioituna. 

Blo­gi­teks­tin kirjoitti

Soila Kar­rei­nen | Valmentaja

Hyp­pä­sin pois ison ter­veys­a­se­man yli­lää­kä­rin teh­tä­västä aja­tuk­se­nani löy­tää uuden­laista teke­mistä ja ymmär­rystä siitä, mitä sotelle oikeas­taan pitäisi tehdä. Sat­tu­man kautta tieni vei sosi­aali- ja ter­veys­mi­nis­te­riön kautta ter­vey­den­huol­lon resi­liens­sin tut­ki­muk­sen pariin. Kir­joi­tan aja­tuk­sis­tani, tut­ki­muk­sista ja pal­jon muuta. 

Yhteys­tie­dot

Mei­hin Mediel­lei­hin saa yhteyttä: https://medielli.fi/yhteystiedot/#ellit