01 maalis Psykologisella turvallisuudella tuloksiin
On ihan hyväksyttyä odottaa työpaikoilla syntyvän tulosta. On myös erittäin hyväksyttyä ja itse asiassa ihan lakitasolla säädettyä, että työpaikoilla pitää olla turvallista. Niin henkisesti kuin fyysisesti. Pysähdyin jälleen miettimään mitä psykologinen turvallisuus tarkoittaa muutoksen ja tavoitteiden saavuttamisen kannalta, kun kuuntelin aihetta tutkineen Amy Edmondsonin esitystä Nordic Business Forumilta syyskuussa.
Tulos tai ulos?
Joskus muutosjohtajista puhutaan tilanteissa, joissa firman kurssi pitää (pörssissä ja tekemisessä) saada uuteen asentoon. Usein näihin puheisiin liittyy yt-neuvotteluja ja myös Suuren Johtajan kohdalla peli voi olla raaka: tulos tai ulos. Muutos sinänsä jo voi aiheuttaa turvallisuuden ja vakauden kokemusten horjumista, jota tuskin vähentää leppäkeihäänä firmasta lennähtämisen uhka.
Muutos voi tietenkin olla jossain määrin pienimuotoisempaakin ja silti ihmisten arkimaailmaan kovasti vaikuttavaa – aiheuttaen epävarmuutta ja huolta. Kehittämistyössä tarvitaan monia taitoja: ideoita, määrätietoisuutta, järjestelmällisyyttä, kykyä heittäytyä ja sietää epävarmuutta… Moninaisuus tiimin sisällä eli erilaiset ihmiset erilaisine taitoineen ja taipumuksineen on yksi erittäin toimiva tapa varmistaa monipuoliset kyvyt (kehittämis)työssä. Pointtina on saada monia näkökulmia samaan asiaan ja näin toivottavasti osutaan toimivaan ratkaisuun. Tiimin moninaisuudesta ei tosin ole hyötyä, jos sen ominaisuuksia ei saada esiin. Moninaisetkin tiimit voivat siis “epäonnistua”, jos ihmiset eivät saa jaettua kaikkea sitä osaamistaan tiimin ja organisaation ja sen asiakkaiden hyväksi. Tässä tulee mukaan psykologisen turvallisuuden käsite.
Vai “hieno idea ei toiminut, kehitellään sitä vielä vähän”?
On niin helppoa sanoa, että virheiden tekeminen on sallittua. Tai jopa, että kritiikki on lahja. Mutta mitä nämä oikeasti tarkoittavat? Sitä ei ehkä kannata ulkoapäin edes yrittää vaan se vaatii pysähtymistä ja oikein raadollisen rehellistä pohdintaa: Miten itse reagoin, jos kehittämisehdotustani ei sellaisenaan päästetäkään eteenpäin? Entä jos ideani ei lennäkään kaikesta valmistelusta huolimatta ja se haudataan? Minkälaista kieltä kuulen korvissani ja pääni sisällä? Tämä mielikuvaharjoitus kertoo paitsi työyhteisömme toiminnasta ja hengestä myös omasta suhtautumisesta itseemme ja muihin. Onko kehittämishetkien puhunta mallia “Tässä oli hyviä aineksia, joista voidaan kehitellä eteenpäin.” vai “Tämä ei nyt toiminut, keksitään jotain muuta.” Entä kuuluuko pääsi sisältä tai suustasi sakaalin haukuntaa “Pieleen meni taas kerran!” vai empaattisempaa “Teit paljon töitä tämän eteen ja vaikka lopputulos on nyt pettymys, voi tästä poikia vielä jotain arvokasta.”
Kehittäminen vaatii jakamista ja puhuntaa
Kehittäminen ja muutos ovat sellaista toimintaa, joka ei todellakaan tapahdu itsestään ja tekemistä riittää monella tasolla. Pitää tehdä konkreettisia kokeiluja ja muutoksia aiempaan toimintaan, pitää jakaa kokemuksia ja ajatuksia, ideoida korkealentoisiakin juttuja, puhua arvoista ja, hui kauhistus, kenties jopa tunteista työpaikalla! Siksi ei ole yhdentekevää, miten puhunta tämän kaiken ympärillä toteutuu, koska tarpeita on niin moneen lähtöön – tarvitaan samaan aikaan selkeyttä ja tehokkuutta, kuulluksi ja ymmärretyksi tulemista, tietoa ja vastuuta, rehellisyyttä ja ennen kaikkea sitä henkistä turvaa. Tie tuskin on koskaan suora, mutta se voi olla palkitseva ja merkityksellinen ja tuloksetkin yllättäviä myös mittarien ulkopuolelta arvioituna.
Blogitekstin kirjoitti
Soila Karreinen | Valmentaja
Hyppäsin pois ison terveysaseman ylilääkärin tehtävästä ajatuksenani löytää uudenlaista tekemistä ja ymmärrystä siitä, mitä sotelle oikeastaan pitäisi tehdä. Sattuman kautta tieni vei sosiaali- ja terveysministeriön kautta terveydenhuollon resilienssin tutkimuksen pariin. Kirjoitan ajatuksistani, tutkimuksista ja paljon muuta.
Yhteystiedot
Meihin Medielleihin saa yhteyttä: https://medielli.fi/yhteystiedot/#ellit