23 marras Kainalosauvoja ja villatakkeja
Muutos on vaikeaa. Ainakin aikuiselle, jolla hermoradat ovat jo vakiintuneet samoja ratoja kulkeviksi. Uusien kiskojen rakentaminen on hankalaa, kun vanhat pitää purkaa tieltä pois. Jos olet eri mieltä, pue päälle villatakkisi. Menikö helposti ja sujuvasti?
Seuraavaksi
Seuraavaksi tee sama uudelleen. Mutta aloita eri kädestä kuin tavallisesti. Oliko jo vaikeampaa? Ja sitten jatkossa kun puet villatakin, aloita aina “väärästä” kädestä. Siis ihan joka kerta. Eikö pelkkä ajatuskin tunnu typerältä. Miksi ihmeessä? Tämä vanha tapa on ollut ihan hyvä, miksi ihmeessä tekisin toisin?
Toki muutos on helpompi ymmärtää, jos kädessä on vikaa – esimerkiksi kipsi on aika hyvä perustelu miksi vaivautua- mutta mitä jos olet nykytilanteeseen ihan tyytyväinen, miksi ihmeessä vaivautua moiseen hassutukseen! Tämähän on paljon hitaampaa ja kömpelömpää kuin ennen! TÄÄ EI TOIMI!
Sote-maailma
Sote-maailmassa olisi ihanaa, jos osaavia hoitajia kasvaisi puissa tai nohevia lääkäreitä olisi 3D- tulostimella monistettavissa. Ja kukaties joku päivä tämä on ihan tavallistakin. Mutta sitä aikaa odotellessa meillä lienee vain kaksi vaihtoehtoa, jos/kun tuottavuutta pitää lisätä hoitotakuurajojen kiristyessä ja nykyporukalla pitäisi pärjätä.
A: jatkaa nykyisellä mallilla, mutta hoitaa enempi potilasasiakkaita joko ylitöinä tai nykyistä nopeammalla tahdilla.
B: tehdä nykyinen työ toisella tavalla sujuvammin niin, että samalla porukalla hoidetaan nykyistä enempi potilasasiakkaita.
Sano “hep” jos A tuntuu mahdolliselta. Edes niin kuin etäisesti. (Ei muuten onnistu).
Kohta B tuntuu ainakin teoriassa paremmalta. Mutta ei sekään vaihtoehto nyt ihan hirveästi houkuttele- ellei ole ihan pakko. Siinä kun pitää villatakki pukea väärinpäin. Ja ihan joka kerta pitää muistaa. Ennen kuin uusi rutiini alkaa olla sujuvampi kuin vanha. Ja jotta rutiini toimii, alussa kannattaa olla jopa vähän turhankin tiukka rutiinitoistojen suhteen, muuten lipsahdetaan helposti vanhaan.
Muutos
Niin kuin muutoksessa, jossa hoitaja juttelee lääkärin kanssa tilanteessa, jossa ennen varattiin vastaanotto. Nuori opiskelijamies väänsi nilkkansa niin että rusahti, epäili itse nyrjähdystä eikä murtumaan uskonut. Hoitaja meni ohjeiden mukaan lääkärin kanssa juttelemaan.
Viisaa(hko)t lääkärit yhteistuumin miettivät kokeneen hoitajan kanssa mitäpä nyt tehdä. Varataanko vastaanottoaika? No niitä oli aika vähän tarjolla, kannattaako tähän nyt lääkärin kallista vastaanottoaikaa uhrata? Ja kuinka hyvin kipeän nilkan tutkiminen antaisi diagnoosia? Kannattaisiko nyt heti vai viikonlopun yli lykätä?
Toisaalta maanantai on aina päivänä hankalampi? Vai tehdäkö etävastaanotolla Ottawan testi (joka onnistuu myös etänä- tiesi toinen kokemuksesta sanoa)? Ja varata soittoseuranta-aika ensi viikolle? Tai-mitäpä jos katsottaisiin nilkan röntgen? Vai mitäkö säteilysuojakoulutuksessa turhista röntgeneistä sanottiinkaan? Entä tarvitseeko opiskelija sairaslomaa? (Ei todennäköisesti tarvitse, osasi osaava hoitaja sanoa, nuori opiskelijamies kun on).
Pohdinnan ja kysynnän tulos
Aikansa puntaroituaan ja Ottawan testiä kertailtuaan välähti viimein se vinkistä vihiä kysymys: Mitä opiskelijamies itse oikeastaan haluaa?
Jolloin hoitajamme hiffasi, ettei ollut muistanut kysyä, kun ohjeen mukaan ryhtyi laittamaan villatakkia väärään käteen.
Asia ratkesi yllättävän helposti: nuori herra halusi vain kainalosauvat. Jota ei terveysasemalla ollut tarjota.
Menikö sujuvasti?
No eipä juuri. Olisko vanhalla tavalla voitettu kallisarvoista aikaa kahdelta lääkäriltä ja yhdeltä hoitajalta? Ihan varmasti. Mutta olimme me aika lailla viisaampia ajatellen seuraavaa kertaa, kun joku keppiä halajaa. Ja joku päivä menee se villatakkikin sujuvasti päälle?
Blogitekstin kirjoitti
Anne Autio | LEAN-valmentaja (LPP)
Pitkän terveyskeskustaustan omaavana ylilääkärinä tuon Medielleihin sekä perinteitä että osaamista aiemmista muutoksista. Erityisesti olen hyvä saatavuuden sekä resurssien tasapainoilussa ja variaation havaitsemisessa ja hallitsemisessa. Poikittainen ajattelu sekä resilienssi on minulle luontevaa, ja kykenen ajattelemaan asioita “out of the box” eli laatikon ulkopuolelta, joskus ennakoivastikin. Huomaan usein asioita, jotka ovat tulossa vasta esiin. Elleihin törmäsin eri projekteissa sekä työpaikoilla, ja lopulta päädyimme yhteen, kun huomasimme ihmettelevämme samaa norsua eri ilmansuunnista. Me Mediellit toimimme tasa-arvoisesti, oikeudenmukaisesti sekä asiakasta kunnioittaen.
Yhteystiedot
Meihin Medielleihin saa yhteyttä: https://medielli.fi/yhteystiedot/#ellit