06 loka Sai­raan­hoi­ta­jan blogi

Mitä työ­elämä vaa­tii sairaanhoitajilta?

Kou­lu­tusta, klii­ni­siä tai­toja, eri­tyis­osaa­mista. Kieli- ja digi­tai­toja. Teh­tä­vän mukai­sia lää­ke­hoi­to­lu­pia, roko­te­suo­jaa. Ja las­ten parissa työs­ken­te­le­villä rikostaustaotetta.

Mitä tar­vi­taan, jotta pärjää?

Itse­tun­te­musta, resi­liens­siä, ja sopeu­tu­mis­ky­kyä. Roh­keutta, luo­vuutta ja jat­ku­vaa kehit­ty­mistä. Vuo­ro­vai­ku­tus- ja ver­kos­toi­tu­mis­tai­toja. Palau­tu­mista ja tasapainoa.

Miten jak­saa jatkaa?

Työyh­teisö tukee jak­sa­mista. Saa kehit­tyä ja kehit­tää. Anne­taan mah­dol­li­suus vai­kut­taa omaan ja yhtei­seen työ­hön ja työ­ai­koi­hin. Kun työ­elämä tar­joaa arvos­tusta, laa­du­kasta joh­ta­mista ja mie­le­kästä työ­teh­tä­vää. Sekä myös kou­lu­tusta vas­taa­vaa palkkausta.

Miten kehit­tää itse­ään kii­reen keskellä?

Kun työ­määrä pai­naa päälle ja tauko on jää­nyt pitä­mättä, on vai­kea pär­jätä ja sel­viy­tyä luo­valla ja kes­tä­vällä tavalla. On het­kiä, jol­loin pää­koppa lyö tyh­jää kuin Aku Ankan lom­pakko. Onkin tär­keää, että oppi­mi­selle on luotu raa­mit ja tuki­ra­ken­teet sekä annettu riit­tä­västi aikaa. Tähän tar­vi­taan sekä työyh­tei­sön tukea että omaa päättäväisyyttä.

Entä se muu­tos, se kaikki muu­tos? Kun kaikki muuttuu?

Muu­tos voi olla haas­ta­vaa ja, ahdis­ta­vaa­kin. Kui­ten­kin samalla tavalla toi­mies­samme saamme vain samoja tulok­sia kuin ennen­kin. Uutta syn­tyy vain, jos tuomme roh­keasti esiin huo­mioita, havain­toja ja ideoita. Kehi­tymme par­hai­ten seu­raa­malla sys­te­maat­ti­sesti muu­tos­ten syy- ja seu­raus­suh­teita. Ja kaikki ovat aina muu­tok­sessa – niin orga­ni­saa­tiot, jär­jes­tel­mät, tavat kuin työn­te­ki­jät­kin. Muu­tos on pysy­vää – se vain muut­taa muotoaan.