07 heinä Omalääkäri 2.0 – mitä ihmettä?
Oulun yliopisto ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ovat saaneet sosiaali- ja terveysministeriöltä kesäläksyjä. Yleislääketieteen professorin ja Suomen yleislääketieteen yhdistyksen puheenjohtajan Juha Auvisen johdolla on tarkoitus 15.8. mennessä selvittää miten voitaisiin taata tuttu lääkäri kaikille suomalaisille. Siis omalääkäri. Tai jotain. Ainakin visio 2.0 toimeksiannon sisällöstä päätellen.
Kaiken takana on jatkuvuus
Nykyinen peruspalveluministerimme Aki Lindén on pitänyt kovasti omalääkärimallin puolia ja ajaa sen toteutumista innokkaasti. Some-keskustelun perusteella terveyskeskuksissa työskentelevät yleislääkärit suhtautuvat ajatukseen huomattavasti nuivemmin. Nykyiseenkään malliin ei toki olla tyytyväisiä, mutta paluuta omalääkäri 1.0:aan ei ainakaan laajasti kaivata. Monien mielestä malli kaatui mm. aivan liian suuriin väestöihin. Meidän Anne Autiommekin kirjoitti jo aiemmin tänä vuonna omalääkärimallista. Juhan käsistä odotan kyllä saavamme loistavan vision pohdittavaksemme!
Allekirjoittanut on kahden ansioituneen ajattelijakollegan kanssa kirjoittanut myös muista haasteista omalääkärimallissa. Niitä ovat esimerkiksi nuorten lääkäreiden koulutusvelvollisuudet, tasavertaisuus asukkaiden välillä (toisella omalääkäri, toisella vaihtuva), pitkät poissaolot, osa-aikaisuus. Siksi näkisimme tuiki tarpeellisen jatkuvuuden varmimmin toteutuvan tiimin toteuttamana.
Millä tasolla ratkaisut tulisi tehdä?
Kehittäjänä ja valmentavana johtajana olen lähtenyt siitä, että johtohahmo asettaa tavoitteen ja aivan parasta on, jos toteuttava porukka sitten itse löytää ratkaisut tarvittavaan muutokseen. Yleensä tämä lisää myös toimintaan sitoutumista. Luulen, että terveydenhuollon ammattilaiset, kansalaiset, poliitikot ja johtajat ovat loppujen lopuksi samaa mieltä tavoitteista: hoitoon on päästävä sujuvasti ja jatkuvuus on hyvästä. Vaikuttavat, turvalliset ja laadukkaat hoidot tietenkin toiminnan sisältönä. Saatavuuden ja jatkuvuuden kumppanuudesta meillä Medielleillä on myös kannustavaa tarinaa kerrottavana. Ne nimittäin ovat viisaasti tavoiteltuna toistensa parhaat kaverit ja tuki, eivät suinkaan kilpailijat, kun vain osataan kumpaakin huomioida ja seurata.
Ehkä itseäni hämmentääkin (okei, oikeasti ärsyttää) eniten se, että valtion johdon tasolla halutaan päättää toimintamallista sen sijaan, että annettaisiin tavoite aivan kuten hoitotakuun kohdalla on toimittu. Lisäksi tämän “kakspistenollan” voisi mielestäni nimetä toisin – avoimesti tavoitteesta kertovaksi hoidon jatkuvuus-malliksi vaikkapa. Näin emme turhaan herättäisi ennakko-oletuksia ja tulkintoja, jotka hankaloittavat yhteisen ymmärryksen rakentumista. Sanoilla kun on todellakin väliä. Meidän ammattilaisten ja myös päättäjien on hyvä myös pysähtyä kokeneen ja monipuolisen akateemisenkin uran tehneen yleislääketieteen erikoislääkärin pohdintaan: “Voitaisiinko me antaa potilaan päättää tarvitseeko hän omalääkäriä?” Niin. Millä tasolla ne päätökset pitäisikään tehdä?
Blogitekstin kirjoitti
Soila Karreinen | Valmentaja
Hyppäsin pois ison terveysaseman ylilääkärin tehtävästä ajatuksenani löytää uudenlaista tekemistä ja ymmärrystä siitä, mitä sotelle oikeastaan pitäisi tehdä. Sattuman kautta tieni vei sosiaali- ja terveysministeriön kautta terveydenhuollon resilienssin tutkimuksen pariin. Kirjoitan ajatuksistani, tutkimuksista ja paljon muuta.
Yhteystiedot
Meihin Medielleihin saa yhteyttä: https://medielli.fi/yhteystiedot/#ellit