22 kesä Oma­lää­kä­rin hiukset

Tyt­tä­reltä tuli kuva uusista hiuk­sista, jossa oli hieno punai­nen sävy. 

What­supp- vies­tinä: ”Samaa mieltä! Löy­sin nyt vak­ka­ri­kam­paa­janki samalla! Sel­lane indo­ne­si­lai­nen nai­nen, aaa­ivan ihana!” 

Kateus iski.

Miten kauan sitä onkaan etsi­nyt vaki­tuista kam­paa­jaa. Ei siinä mitään, ovat ne vaih­tu­vat­kin kam­paa­jat hyvin hiuk­sia tasoit­ta­neet ja oival­ta­neet mitä tehdä var­sin epä­mää­räi­sestä ohjeis­tuk­sesta (kun­han nyt on siis­timpi) ja kuinka lyhyeksi? (päätä itse) huo­li­matta. Mutta ali­ta­jui­sesti on sitä aina etsi­nyt “sitä yhtä”, joka ymmär­täisi ja tun­tisi, osaisi ehkä ehdot­taa jotain uut­ta­kin. Kun­han ei nyt sitä kiha­raa (per­ma­nentti? Ei kos­kaan enää!) tai lyhyttä (älä edes yritä!). 

Oma­lää­kä­riys ja jatkuvuus

Samaa poh­dis­ke­lin ter­veys­a­se­mien oma­lää­käri- jat­ku­vuus­kes­kus­te­lussa. Tus­kin kukaan kiis­tää, ettei­vätkö moni­sai­raat ja ikään­ty­vät eri­tyi­sesti tar­vitse “sitä oikeaa”, joka ymmär­tää ja koor­di­noi hoi­toa, tun­tee ja tie­tää pidem­män ajan huo­let ja sai­rauk­sien kiemurat. 

Harva on aja­tel­lut, että myös satun­nai­sem­mat kävi­jät voi­si­vat kai­vata “vaki­tuista”, jotta samaa asiaa ei tar­vit­sisi aina uudel­leen ker­toa. Nipu­tam­meko nämä vielä enem­mis­töön kuu­lu­vat pika­kais­tan kul­ki­joiksi, jotka suju­vasti otta­vat säh­köi­sesti yhteyttä satun­nai­siin ammat­ti­lai­siin kai­paa­matta syvem­pää suh­detta? Kui­ten­kin ter­veys­huo­let kos­ke­vat ajoin meitä jokaista ja alue on hen­ki­lö­koh­tai­nen ja mitä herkin. 

Osaa­vaa hen­ki­lös­töä löytyy

Uskon ja tie­dän että ammat­ti­tai­toista osaa­vaa hen­ki­lö­kun­taa löy­tyy ympäri maata jopa yllät­tä­vän tasa­laa­tuista ja kor­kea­ta­soista hoi­toa tur­va­ten. En siis ole huo­lis­sani siitä, etteikö hyvää hoi­toa olisi tar­jolla missä päin Suo­mea tahansa sai­rau­den iskiessä. 

Mutta jat­ku­vuus. 

Pitäi­sikö se kui­ten­kin olla kaik­kien perusoikeus? 

Hiuk­sia halkomatta?