28 marras Roh­keus – pie­niä tekoja, suu­ria vaikutuksia

Työ­elämä ei pysähdy. Se muut­tuu, kehit­tyy ja välillä haas­taa­kin meitä. Epä­var­muus ja kes­ke­ne­räi­syys kuu­lu­vat arkeen. Juuri siksi roh­keus on yksi tär­keim­mistä työ­elä­män tai­doista. Joh­ta­mi­sen työ­elä­mä­pro­fes­sori Brené Brown kuvaa roh­keutta kykynä olla avoin epä­var­muu­delle, ottaa ris­kejä ja toi­mia arvo­jen mukai­sesti, vaikka lop­pu­tu­los ei olisi tiedossa.

Roh­keus ei ole vain yksi­lön omi­nai­suus. Sen pitäisi olla koko työyh­tei­sön tapa toi­mia. Ja roh­keus on eri­tyi­sesti joh­ta­juu­den ydintä. Tut­ki­muk­set koros­ta­vat, että roh­kea joh­ta­mi­nen ei ole pelk­kää ratio­naa­lista pää­tök­sen­te­koa, vaan tun­ne­pi­toista vuo­ro­vai­ku­tusta. Outi Hakun­tin pro gradu ‑tut­ki­muk­sen mukaan roh­kea joh­ta­juus lisää työn­te­ki­jöi­den moti­vaa­tiota, sitou­tu­mista, yhteis­työtä ja viih­ty­mistä työssä.

Sel­keä pää­määrä antaa roh­keu­delle suunnan

Roh­keus ei tar­koita uhka­roh­keutta tai pää­tök­siä ilman har­kin­taa. Se on kykyä tehdä vai­keita valin­toja, kokeilla uutta ja ottaa ris­kejä, mutta aina yhtei­sen pää­mää­rän ohjaa­mana. Brow­nin viesti on kir­kas: “Sel­keys on ystä­väl­li­syyttä.” Kun työyh­tei­söllä on sel­keä visio ja ymmär­rys siitä, miksi asioita teh­dään, roh­keus saa mer­ki­tyk­sen. Se muut­tuu sanasta toimintatavaksi.

Joh­ta­jalla on tässä iso rooli. Hän ei vain näytä suun­taa, vaan luo tilan, jossa roh­keus voi kas­vaa. Hän tukee, kan­nus­taa ja antaa vas­tuuta, ja toi­mii itse esimerkkinä.

Epä­on­nis­tu­mi­sista opitaan

Roh­keus ei tar­koita vir­heet­tö­myyttä. Päin­vas­toin: roh­kea työyh­teisö uskal­taa epä­on­nis­tua. Vir­heitä ei pii­lo­tella, vaan niistä opi­taan. Oiva keino oppia on kysyä yhdessä:

• Mitä opimme tästä?
• Mitä voi­simme tehdä paremmin?
• Missä tar­vit­semme apua?

Tämä vaa­tii psy­ko­lo­gista tur­val­li­suutta – tun­netta siitä, että jokai­nen voi olla oma itsensä, tuoda esiin aja­tuk­si­aan ja kokeilla uutta ilman pel­koa. Joh­ta­jan esi­merkki on rat­kai­seva. Kun hän näyt­tää, että epä­on­nis­tu­mi­nen ei ole loppu vaan mah­dol­li­nen alku uudelle, koko tiimi uskal­taa enemmän. 

Luot­ta­mus ja avoi­muus – roh­keu­den perusta

Roh­keus raken­tuu luot­ta­muk­sesta. Luot­ta­mus syn­tyy arjen teoista: lupauk­sista kiinni pitä­mi­sestä, arvos­tuk­sesta, läpi­nä­ky­vyy­destä ja rehel­li­syy­destä. Kun tieto kul­kee avoi­mesti ja kes­ke­ne­räi­syys sal­li­taan, syn­tyy tila, joka ruok­kii rohkeutta.

Roh­keus ilmaista mie­li­pi­teitä, tuoda esiin ongel­mia ja ehdot­taa nii­hin rat­kai­suja paran­taa työyh­tei­sön avoi­muutta ja luot­ta­musta. Eri­mie­li­syy­det eivät ole uhka, vaan luon­nol­li­nen osa kehit­ty­vää työyh­tei­söä. Kun niitä käsi­tel­lään arvos­ta­vasti, ne eivät hajota vaan vah­vis­ta­vat yhtei­söä ja luo­vat uutta. Roh­kea joh­taja ei väistä vai­keita kes­kus­te­luja, vaan ohjaa ne raken­ta­vaan suun­taan – etsi­mään rat­kai­suja, ei syyl­li­siä. Roh­kea joh­taja toi­mii joh­don­mu­kai­sesti omien ja työyh­tei­sön arvo­jen mukai­sesti myös epä­var­muu­den, pai­neen ja ris­ti­rii­to­jen keskellä.

Roh­keus arjessa – ei san­ka­ri­te­koja vaan pie­niä valintoja

Roh­keus ei ole suu­ria julis­tuk­sia tai har­kit­se­ma­tonta ris­kin­ot­toa. Se on arjen tekoja: kuun­te­le­mista, kes­kus­te­lua, palaut­teen anta­mista ja vas­taa­not­ta­mista. Se on uskal­lusta sanoa “ei”, jos ehdo­tus ei vie kohti yhtei­sestä pää­mää­rästä. Se on halua kokeilla, oppia ja kehit­tyä yhdessä.

Uudis­tu­mi­nen ei synny var­man päälle toi­mi­malla. Roh­kea työyh­teisö kan­nus­taa kokei­lui­hin ja hyväk­syy sen, että kaikki ei mene suun­ni­tel­mien mukaan. Kun kehit­tä­mistä ohjaa yhtei­nen pää­määrä, kokei­luista tulee suun­ni­tel­mal­li­sia aske­leita kohti tavoitteita.

Hakun­tin tut­ki­muk­sen mukaan työn­te­ki­jöille mer­ki­tyk­sel­li­sintä oli koke­mus siitä, että joh­taja toi­mii rei­lusti, kuun­te­lee ja uskal­taa ottaa vai­keat­kin asiat esiin. Kun joh­taja antaa tilaa ja vas­tuuta, luot­taa ja tukee, ihmi­set kas­va­vat roo­lei­hinsa ja koko työyh­tei­sön sin­nik­kyys, jous­ta­vuus ja palau­tu­mis­kyky vahvistuvat.

Roh­keus ei ole vain arvo – se on kulttuuri

Roh­keus­kult­tuuri syn­tyy teoista, vah­vis­tuu koh­taa­mi­sissa ja näkyy siinä, miten ihmi­set toi­mi­vat yhdessä kohti yhtei­siä tavoit­teita. Joh­taja tukee tätä kult­tuu­ria kiit­tä­mällä, kan­nus­ta­malla ja teke­mällä roh­keu­desta näky­vää. Kaik­kia pää­mää­rää kohti vie­viä roh­keita tekoja kan­nat­taa juh­lia yhdessä!

Roh­keutta on ope­tella rohkeutta

Brené Brown muis­tut­taa, että roh­keus ei ole syn­nyn­näi­nen omi­nai­suus, vaan taito, jota voi oppia ja har­joi­tella. Hän koros­taa, että roh­kea joh­taja ei väitä tie­tä­vänsä aina oikeita vas­tauk­sia, vaan ennen kaik­kea osaa esit­tää oikeat kysy­myk­set. Sik­sipä ute­liai­suus ja avoi­muus ovat erin­omai­nen alku rohkeudelle.

Miten roh­keus näkyy tei­dän työyhteisössänne?