06 joulu Saa­ri­jär­ven mummo

Voi että. Kans­saih­mi­sen huoli heräsi maa­seu­dun rau­hassa autolla ajellessa. 

Että miten nämä mum­mut ja papat jat­kossa sel­viä­vät. Kun maa­seu­dut tyh­je­ne­vät, väes­tö­ra­kenne muut­tuu pyra­mi­dista tuh­ka­uur­naksi ja jossa raken­ne­taan yhä mas­sii­vi­sem­pia sote- kes­kuk­sia yhä kau­em­maksi kaupunkikeskuksiin. 

Sotet­ren­dit

Sotessa nyt tun­tuu ole­van tren­dinä iso tai vie­lä­kin isompi talo, jossa moniam­ma­til­li­sesti hoi­del­laan ja tuot­ta­vuutta tavoi­tel­laan eten­kin niiltä, jotka rajal­li­sia resurs­se­jamme eni­ten käyt­tä­vät – ei edes fifty- sixty vaan lähem­pänä twenty- eighty. Ilman tut­kit­tua tie­toa siitä, vähen­tä­vätkö ‑vai peräti lisää­vätkö ‑nämä isot talot rahan­me­noa. Ja silti niuk­ke­ne­vin vero­va­roin olisi joten­kin hoi­det­tava nämä maan hil­jai­set kau­kai­set kai­vosta vedestä kan­ta­vat mum­mu­kat ja hal­koja hak­kaa­vat pap­pa­rai­set, jotka eivät ei-säh­kö­läm­mit­tei­sestä talos­taan ajoissa ymmärrä luopua. 

Kun jotain tapahtuu

Kun koh­taus iskee, ambu­lans­si­viive saat­taa olla rei­lusti yli sal­li­tun puo­len tun­nin- jos nyt kukaan edes huo­maa, että yksin ele­le­välle on joku hätä iske­nyt. Onnek­kaita ovat ne, joi­den naa­pu­rit tar­kis­ta­vat, syt­tyykö mök­kiin illasta valo. Ja joi­den naa­pu­rin puhe­lin­nu­me­ron hätä­kes­kus tie­tää. Kun se on se ainoa, joka ajoissa ker­keää kat­so­maan joko isompi vaiva on käy­nyt tällä ker­taa. Kun kylän vii­mei­nen ambu­lanssi on lii­ken­teessä toi­sella puo­lella maakuntaa. 

Onko hätä tämän näköinen?

Onko hätä kui­ten­kaan tämän näköi­nen? Emmekö kui­ten­kin elä aika­kautta, jossa mah­do­ton muut­tuu mah­dol­li­seksi, kun­han eri vink­ke­listä asiaa kat­sel­laan. Eikö meillä ole jo käy­tössä vaikka mitä vem­pe­leitä ja koneita, jotka pie­nellä vink­saa­mi­sella ete­län kau­pun­kiin muut­ta­nut insi­nöö­ri­lap­sen­lapsi kehit­te­lee kiik­kus­tuo­lissa keinujalle? 

Vem­pai­met

Tur­va­ran­neke 2.0 sisäl­tää puhe­li­men, satu­raa­tio- pulssi-veren­pai­ne­mit­ta­rin, uni­seu­ran­nan, video­ka­me­ran ja maksupäätteen. 

Gero­Libre- anturi mit­taa soke­rit, kaliu­mit, nat­riu­mit, Tnt:t, Hb:n ja crp:n. Muut veri­ko­keet on näp­pä­rästi tilat­ta­vissa kir­jas­toau­tosta, jota ajaa ABC-kor­tin hank­ki­nut ter­veys­kes­kus­hoi­taja kan­net­ta­vine labo­ra­to­rio­ana­lyysi- ja ekg lait­tei­neen. Samassa kyy­dissä on myös kauppa ja posti- joka tuo lääk­keet kotio­velle saakka talvipakkasillakin. 

Deffa eli defi­bril­laat­to­ri­lait­teita on ase­teltu ver­kos­toksi sopi­vin etäi­syyk­sin ja lait­teen ope­tus on jokai­sen vir­ka­mie­hen- tai nai­sen perus­kau­raa kuten ruot­sin­ope­tus nykyisellään. 

Tele­vi­sio on kään­net­tä­vissä kame­raksi, jolla käte­västi näh­dään onko pai­kalla kukaan ja missä kun­nossa. Tele­vi­siosta saa myös toh­to­riin yhtey­den (chan­nel five). 

Eikä hätä iske

Eikä hätä iske, kun hen­ki­lö­koh­tai­set ase­tuk­set eivät ole koh­dassa ”hätä­ti­lanne” vaan ”kohta voisi hätä yllät­tää” eli ambu­lanssi kii­tää pai­kalle kun uhkaava yleis­ti­lan lasku alkaa hää­möt­tää- ei vasta sil­loin kun ns maito on jo pöy­dälle läikkynyt. 

Ja näin mum­momme ja pap­pamme onkin jo kehi­tyk­sen kär­jessä eli tilan­teessa, jossa hoito on tuotu asiak­kaan kotiin, enna­koi ongel­mia ja jossa olemme aktii­vi­sesti asiak­kaa­seen yhtey­dessä eikä päinvastoin? 

Mitä onkaan jou­lu­pa­ke­tissa tänä vuonna? 

Kirja, vil­la­su­kat vain Oura-sormus? 

Ker­tooko pro­fe­ti­aa­li­sen tule­vai­suu­temme kui­ten­kin SOTE- suun­ni­tel­mien yllät­tävä musta hevonen? 

Mummo Saa­ri­jär­veltä. 

Tule­vai­suu­temme airut?