15 loka Sys­tee­mia­jat­te­lun sovel­ta­mi­nen on sotessa välttämättömyys

Sinikka Bots – esittely

Olen työs­ken­nel­lyt yli vii­den­toista vuo­den ajan ter­vey­den­huol­lon joh­ta­mi­sen, laa­dun ja vai­kut­ta­vuus­pe­rus­tei­sen kehit­tä­mi­sen parissa niin yksi­tyi­sellä kuin jul­ki­sella sek­to­rilla. Työs­säni olen saa­nut mah­dol­li­suu­den tar­kas­tella jär­jes­tel­mää useilla eri tasoilla – kan­sal­li­sista stra­te­gioista ja ter­veys­jär­jes­tel­män raken­teista aina arjen pal­ve­lu­tuo­tan­non kipu­pis­tei­siin saakka.

Tällä het­kellä teen väi­tös­kir­ja­tut­ki­musta, jossa tar­kas­te­len vai­kut­ta­vuus­pe­rus­teista ter­vey­den­huol­toa ja sen joh­ta­mista sys­tee­mi­teo­rian näkö­kul­masta. Tut­ki­muk­seni ja aiem­man koke­muk­seni kautta olen oival­ta­nut yhden kes­kei­sen asian: jär­jes­tel­mää ei voi muut­taa pel­killä pro­ses­si­kaa­vioilla tai mit­ta­reilla. Todel­li­nen muu­tos tapah­tuu vasta sil­loin, kun ihmi­set alka­vat nähdä saman todel­li­suu­den uudella tavalla – ja jaka­vat vas­tuun sen parantamisesta.

Siksi puhun vai­kut­ta­vuu­desta ennen kaik­kea ter­vey­den­huol­lon vas­tuul­li­suu­den yti­menä. Jos meillä on mah­dol­li­suus tuot­taa enem­män hyvää vähem­mällä kuor­mi­tuk­sella, miksi tyy­tyi­simme vähem­pään? Muu­tos edel­lyt­tää sekä ana­lyyt­tista terä­vyyttä että inhi­mil­listä herk­kyyttä – ja uskon, että juuri näi­den yhdis­tä­mi­nen on sote-alan suu­rin joh­ta­mis­haaste, mutta samalla sen suu­rin mahdollisuus.

Sys­tee­mia­jat­te­lun sovel­ta­mi­nen on sotessa välttämättömyys

Val­men­ta­jamme Elisa Joke­lin ja ter­vey­den­huol­lon kehit­tä­mi­sen kon­kari Sinikka Bots kes­kus­te­li­vat sys­tee­mia­jat­te­lun sovel­ta­mi­sesta soten joh­ta­mi­seen. Sini­kan ajat­te­lua ja tut­ki­mus­työtä ohjaa syvä ymmär­rys sys­tee­mia­jat­te­lun logii­kasta ja pitkä koke­mus sen sovel­ta­mi­sesta soten joh­ta­mi­seen useilla eri tasoilla.

Miten kuvai­li­sit lyhyesti suo­ma­lai­sen ter­vey­den­huol­lon nyky­ti­laa ja miksi muu­tos “volyy­mista vai­kut­ta­vuu­teen” on nyt välttämätön?

Suo­ma­lai­nen ter­vey­den­huolto tun­ne­taan kor­keasta laa­dus­taan ja melko hyvästä saa­vu­tet­ta­vuu­des­taan. Myös kan­san­ter­vey­del­li­nen näkö­kulma näh­dään meillä vah­vuu­tena. Kui­ten­kin meillä on vahva pai­no­tus eri­kois­sai­raan­hoi­toon ja resurs­seja koh­den­ne­taan pal­jon melko myö­häi­siin, vah­vasti kor­jaa­viin toi­miin eikä ennaltaehkäisyyn. 

Yksi perus­ter­vey­den­huol­lon vah­vuuk­sista mm. kan­san­ta­lou­del­li­sesti, olisi juuri sai­raa­la­hoi­don tar­peen ja esi­mer­kiksi päi­vys­tys­käyn­tien ennal­taeh­käisy. Väes­tön ikään­ty­mi­nen (myös sote-hen­ki­löstö ikään­tyy ja hen­ki­lös­töä pois­tuu työ­mark­ki­noilta enem­män kuin uutta tulee sisään!) ja kroo­nis­ten sai­rauk­sien lisään­ty­mi­nen teke­vät volyy­mi­pe­rus­tei­sesta mal­lista kes­tä­mät­tö­män. Siir­tymä volyy­mista vai­kut­ta­vuu­teen (vai­kut­ta­vuus = hoi­dolla aikaan­saatu lop­pu­tu­los / sen aikaan­saa­mi­sen kus­tan­nuk­set) on mie­les­täni vält­tä­mä­tön aina­kin kol­mesta syystä: 

1) ennal­taeh­käisy koros­tuu ter­veys-sai­raus­jat­ku­mon kai­kissa vai­heissa ja kal­lii­den hoi­to­jen tarve pit­källä aika­vä­lillä vähe­nee
2) kus­tan­nuk­sia voi­daan koh­den­taa sinne, missä ne tuot­ta­vat eni­ten hyö­tyä
3) ter­vey­den­huol­lon koko­nais­hyöty suh­teessa käy­tet­tyi­hin resurs­sei­hin (kus­tan­nuk­siin) paranee

Mikä on suu­rin vää­ri­nym­mär­rys vai­kut­ta­vuus­pe­rus­tei­suu­desta: miksi pelkkä mit­taa­mi­sen lisää­mi­nen ei riitä?

Suu­rin vää­ri­nym­mär­rys mie­les­täni on se, että aja­tel­laan mit­taa­mi­sen itses­sään tuot­ta­van jotain uutta ja eri­tyistä. Se on toki edel­ly­tys sille, että vai­kut­ta­vuu­den tuot­ta­mista voi­daan tavoit­teel­li­sesti joh­taa ja käy­tet­ty­jen resurs­sien hyö­dyn­tä­mi­sessä ter­veys­tu­los­ten aikaan­saa­mi­seksi voi­daan opti­moida. Mit­ta­rit itses­sään eivät kui­ten­kaan muuta kovin­kaan pal­jon, toki nos­ta­vat tie­toi­suu­teen uusia näkö­kul­mia, mutta nii­den poh­jalta pitää tehdä pää­tök­siä ja ohjata resurs­seja sekä joh­taa pal­ve­lui­den koko­nai­suutta jat­ku­van paran­ta­mi­sen peri­aat­teen mukaisesti. 

Muu­tos volyy­mista vai­kut­ta­vuu­teen tar­koit­taa toi­min­ta­kult­tuu­rin ja joh­ta­mis­lo­gii­kan muu­tosta. Muu­tos vaa­tii myös asiak­kaan / poti­laan osal­li­suu­den tar­kas­te­lua uudel­leen, ja pal­ve­lui­den koh­den­ta­mista ennen kaik­kea hänen tar­pei­siinsa. Mit­ta­rit ovat avuksi tässä, mutta eivät itses­sään muuta pal­joa­kaan toi­min­nassa, joka on “ihmi­seltä ihmiselle”. 

Miten mää­rit­te­let sys­tee­mia­jat­te­lun sote-joh­ta­mi­sessa käy­tän­nössä ja missä arjen tilan­teissa sen mer­ki­tys pal­jas­tuu selkeimmin?

Sote-pal­ve­lui­den tuo­tanto tapah­tuu monia­lai­sessa, moni­ker­rok­si­sessa ja usein ammat­ti­ryh­mit­täin tai sek­to­reit­tain ja jopa sii­lou­tu­neessa ympä­ris­tössä. Pää­tök­sen­teko tapah­tuu moni­mut­kais­ten pro­ses­sien kautta, joissa huo­mioi­daan eet­tis-moraa­li­sia, lain­sää­dän­nöl­li­siä, tie­toon perus­tu­via, inhi­mil­li­siä, talou­del­li­sia ym. näkö­kul­mia. Sys­tee­mia­jat­telu näi­den pal­ve­lui­den joh­ta­mi­sessa tar­koit­taa hoi­don koko­nai­suuk­sien tar­kas­te­lua yksit­täis­ten, esi­mer­kiksi eri­kois­sai­raan­hoi­don tasois­ten, pro­ses­sien sijaan. Tar­kas­te­lulla pyri­tään huo­mioi­maan koko pal­ve­lu­ko­ko­nai­suus ja jopa sen ympä­ristö, eri vai­hei­den osuus pal­ve­lu­ko­ko­nai­suu­den lop­pu­tu­los­ten kan­nalta, tun­nis­ta­maan ongel­man juu­ri­syyt ja koh­dis­ta­maan kor­jaa­vat toi­men­pi­teet nii­hin sekä mal­lin­ta­maan / enna­koi­maan vaikutuksia. 

Esi­mer­kiksi jos tar­kas­tel­laan hoi­to­jo­noja, ei nähdä hoi­to­jo­noa itse ongel­mana vaan oireena syvem­mällä ole­vasta ongel­masta, jonka taus­talla voi olla esi­mer­kiksi epä­tark­kuus hoi­don tar­peen arvioin­nissa -> tätä kautta lähet­tei­den kasau­tu­mi­nen, liian vähäi­set resurs­sit tai esi­mer­kiksi ennal­taeh­käi­se­vän pal­ve­lun puute, jol­loin ongel­mat kehit­ty­vät “liian pit­källe”. Joh­ta­mi­sessa kysy­tään riit­tä­vän monta miksi-kysy­mystä, jotta pääs­tään kiinni juu­ri­syy­hyn ja sen korjaamiseen. 

Toi­nen arjen esi­merkki voisi olla vaik­kapa päi­vys­tyk­sessä asiointi keuh­ko­kuu­meen vuoksi, jota sys­tee­mia­jat­te­lun sil­min ei tar­kas­tella pel­käs­tään päi­vys­tyk­sen pro­ses­sina. Sys­tee­mi­nä­kö­kulma huo­mioi koko pal­ve­lu­ket­jun ja pyr­kii havait­se­maan esim. sen, että poti­laalla esi­mer­kiksi ei ole toi­mi­vaa perus­ter­vey­den­huol­lon kon­tak­tia huo­li­matta kroo­ni­sista sai­rauk­sis­taan / elin­tapa- tai elä­män­hal­lin­ta­haas­teis­taan, koti­hoi­dossa on ollut puut­teita (lää­ki­tyk­sen toteu­tu­mi­nen, ravit­se­mus…) tai että poti­las on ollut hidas hakeu­tu­maan hoi­toon vaik­kapa yksi­näi­syy­destä joh­tuen. Resurs­sien siir­tä­mi­nen ennal­taeh­käi­se­viin, kotona sel­viy­ty­mistä tuke­viin ja oman hyvin­voin­nin yllä­pi­tä­mistä vah­vis­ta­viin palveluihin. 

Sys­tee­mia­jat­telu ter­vey­den­huol­lon joh­ta­mi­sessa tarkoittaa:

Herk­kyyttä nähdä koko pal­ve­lu­ketju ja sen ympä­ristö kokonaisuutena

Roh­keutta pysäh­tyä ongel­man äärelle ja tut­kia sitä juu­ri­syi­den tunnistamiseksi

Älyk­kyyttä tun­nis­taa mah­dol­li­set kor­jaa­vat toi­men­pi­teet ja mal­lin­taa ne & nii­den mah­dol­li­set vai­ku­tuk­set oikean valin­nan tekemiseksi

Sin­nik­kyyttä jat­ku­vasti paran­taa toimintajärjestelmää

Annatko meille esi­mer­kin herk­kyy­destä: Mitä ovat sote-ympä­ris­tön “hei­kot sig­naa­lit”, miten ne tun­nis­te­taan ajoissa – ja voitko antaa esi­mer­kin, jossa var­hai­nen herk­kyys ehkäisi ison ongelman?

Esi­mer­kiksi poti­las­pa­laut­teissa tois­tu­vat asiat ja mah­dol­li­set poti­lailta kerät­tä­vät mit­ta­rit (PROM, PREM), hen­ki­lös­tön enna­koi­mat­to­mat pois­sao­lot tai hen­ki­lös­tö­ky­se­lyssä havait­ta­vat muu­tok­set, esi­hen­ki­löi­den havain­not hen­ki­lös­tön jak­sa­mi­sesta käy­tän­nön työssä “gem­balla”,  lähet­tei­den mää­rien kasvu, takai­sin­soit­to­mää­rien kasvu… 

Jos sai­raa­lasta kotiu­tu­mi­sen jäl­keen tulee useampi raportti esi­mer­kiksi lää­ke­hoi­don huo­nosta toteu­tu­mi­sesta esim. poti­lai­den jät­tä­mien soit­to­pyyn­tö­jen muo­dossa, teh­dään nopea inter­ven­tio koti­hoi­don vah­vis­ta­mi­seksi, jotta väl­te­tään uusia sai­raa­la­hoi­to­jak­soja / päivystyskäyntejä. 

Ja toi­nen esi­merkki sin­nik­kyy­destä: Miten raken­ne­taan kult­tuuri, joka sie­tää vir­heitä ja hyö­dyn­tää palau­tetta systemaattisesti?

Yksi tapa aloit­taa on joh­ta­mi­sen kei­noin näky­västi osoit­taa, että vir­heet näh­dään tilai­suu­tena oppia ja oppi­mi­sesta / tulok­sista pal­ki­taan. Voi­daan myös esim. kan­nus­taa kokei­le­vaan kult­tuu­riin, jossa teh­dään pilot­teja, arvioi­daan ja vali­taan toi­mi­vaksi osoi­te­tut mal­lit laa­jem­min skaalattavaksi. 

Joh­ta­mi­sen tuki tar­vi­taan myös jat­ku­van paran­ta­mi­sen kult­tuu­rin vah­vis­ta­mi­seen, joka edel­lyt­tää oppi­mista tuke­vaa kult­tuu­ria mutta myös mit­taa­mista ja raport­teja sys­te­maat­ti­sesti, tavoit­teel­li­sesti. Uskon sii­hen, että se, mihin näy­te­tään “päi­vän­va­loa”, koros­tuu, eli kun mita­taan tavoit­teel­li­sesti oikeita asioita, se tukee kult­tuu­rin kehit­tä­mistä ja kult­tuuri mah­dol­lis­taa asioi­den esiin nos­ta­mi­sen, vir­heistä oppi­mi­sen, jat­ku­van paran­ta­mi­sen ym. 

Mihin 3–5 vai­kut­ta­vuus­mit­ta­riin tart­tui­sit ensin?

Vai­kut­ta­vuus­joh­ta­mi­nen edel­lyt­tää mit­taa­mista useasta eri näkö­kul­masta hoi­to­pol­ku­koh­tai­sesti. Olen­nai­nen on toki poti­laan näkö­kulma ja hänelle hoi­dosta oleva ter­vey­del­li­nen / toi­minta- ja työ­ky­kyyn koh­dis­tuva hyöty ja hänen koke­muk­sensa hoi­dosta (PROM- ja PREM-mittarit). 

PROM-mit­ta­reissa on olen­naista valita ne noja­ten johon­kin toi­min­ta­lo­giik­kaan, emme hyödy pel­kästi mit­taa­mi­sesta, vaan mit­taa­mi­sen tulee olla tavoit­teel­lista. Lisäksi tär­keitä ovat klii­ni­set mit­ta­rit kukin tie­tysti sai­raus­koh­tai­sesti ja nou­dat­taen mie­lel­lään hoi­to­suo­si­tuk­sia / esim. kan­sal­li­sia laaturekistereitä. 

Mie­les­täni tär­keä on seu­rata myös pro­ses­si­mit­ta­reita mm. läpi­nä­ky­vyy­den lisää­mi­seksi viive- ja vas­te­ai­ko­jen osalta tai vaik­kapa saa­ta­vuus­haas­tei­den pal­jas­ta­mi­seksi vas­te­ai­ko­jen piden­tyessä jne. 

Miten tun­nis­tat käy­tän­nöt, jotka kan­nat­taa lopet­taa (“lopeta roh­keasti” ‑kri­tee­rit), ja mil­loin kokei­luista on syytä siir­tyä pysy­vään käyttöönottoon?

Ehkä olen­naista tässä on luo­pua siitä ajat­te­lusta että “ter­vey­den­huol­lossa tar­jot­tava pal­velu on läh­tö­koh­tai­sesti laa­du­kasta ja vaikuttavaa”. 

Tule­vai­suu­dessa mei­dän tulee olla entistä roh­keam­pia lopet­ta­maan toi­min­ta­mal­leja tai kehit­tä­mään niitä kun saa­daan huono vai­kut­ta­vuus­näyttö jos­tain pal­velu- / hoi­to­po­lusta; tai jos kus­tan­nuk­set suh­teessa hyö­tyyn ovat kor­keat; tai jos tun­nis­te­taan että on ole­massa parempi tai kus­tan­nus­te­hok­kaampi tapa hoi­taa asia tai kun esi­mer­kiksi havai­taan epä­toi­vot­tuja tren­dejä esi­mer­kiksi tur­hat toi­min­not joista ei ole hyö­tyä potilaalle. 

Tie­tysti myös mm. hoi­to­suo­si­tus­ten tai näy­tön vas­tai­nen toi­minta, joka käy­tän­nössä syö resurs­seja tur­haan. Tätä havain­noin­tia lie­nee hel­pompi tehdä sil­loin, kun mit­ta­roi­tua tie­toa jo on ole­massa ja myös kun eri toi­min­ta­mal­leja voi­daan ver­tailla kes­ke­nään. Jos tie­toa / dataa ei ole, täl­lai­sia pää­tök­siä on vai­keampi tehdä. 

Minkä yhden pää­tök­sen suo­sit­te­li­sit joh­ta­jalle teh­tä­väksi huo­menna, jotta suunta “volyy­mista vai­kut­ta­vuu­teen” konkretisoituu?

Aloita yksin­ker­tai­sesti – yksin­ker­tai­sesti aloita! (Eliza­beth Teis­berg) Aloita yhdellä hoi­to­po­lulla jo huo­menna, sel­lai­sella jossa tun­nis­tat suu­rim­mat hyö­dyn mah­dol­li­suu­det joko vai­kut­ta­vuu­den kehit­tä­mi­sessä tai esi­mer­kiksi hen­ki­lös­tön sitouttamisessa. 

Älä tavoit­tele täy­del­listä heti alussa, kyse on oppi­mis­mat­kasta, jolle läh­dette yhdessä tii­misi kanssa. Rakenna “joh­ta­mis­jär­jes­telmä”: kun mita­taan, mitä / missä foo­ru­missa / mil­lai­sin pää­tök­sen­te­ko­val­tuuk­sin mita­tun tie­don poh­jalta teh­dään ja miten toi­min­taa arvioi­daan ja kehi­te­tään eteenpäin. 

Mitä toi­vot, että suo­ma­lai­sessa sote-kes­kus­te­lussa muut­tuu vuo­sina 2025–2027, jotta vai­kut­ta­vuus­pe­rus­tei­nen trans­for­maa­tio onnistuu?

1) Vai­kut­ta­vuus­joh­ta­mi­sen infra­struk­tuu­rin vah­vis­tu­mi­nen (mit­ta­rit, poti­las­tie­to­jär­jes­tel­mäin­te­graa­tiot, ana­lyy­sit, raportit).

2) Joh­ta­mis­kult­tuu­rin ja toi­min­ta­lo­gii­kan muu­tos­mat­kan alka­mi­nen tai ete­ne­mi­nen: tar­vi­taan yhtei­nen oppi­mis­matka kohti oppi­vaa orga­ni­saa­tiota, jossa vai­kut­ta­vuus­da­taa hyö­dyn­ne­tään kon­kreet­ti­sesti pal­ve­lui­den uudel­leen­muo­toi­lussa ja jat­ku­vassa parantamisessa

3) Laaja-alai­nen yhteis­työ esim. sosi­aali- ja ter­veys­pal­ve­lui­den osalta, pal­ve­lu­ket­ju­jen koko­nai­suu­den näke­mi­seksi pro­ses­sien osien sijaan