15 loka Systeemit eivät taivu voimalla – vaan älyllä

Muutoksen johtamisessa on joskus houkuttelevaa lisätä painetta ja voimaa: uusia ohjeita, määräyksiä, rajoja, velvoitteita. Ajattelemme, että jos vain jämäköitämme linjauksia, systeemi kyllä seuraa perässä. Mutta usein käy päinvastoin. Mitä enemmän puristamme, sitä enemmän systeemi vastustaa.
Sote-kentällä tämä näkyy tutusti: työntekijät väsyvät ja turhautuvat, sairauspoissaolot lisääntyvät, kirjelmiä laaditaan HR:ään, AVI:in ja päättäjille. Toimintaa halutaan ohjata, mutta lopputuloksena systeemi alkaa puolustaa itseään. Kuten sanonta kuuluu: “The harder you push, the harder the system pushes back.”
Älykkyys muutoksessa ei ole lisää painetta tai kontrollia – vaan kykyä nähdä olennaiset kohdat ja vipuvarret. Ymmärtää, mihin kaikkeen päätös tai toimenpide vaikuttaa, ja miten sen vaikutukset risteävät monien muiden tekijöiden kanssa.

Sote on systeemi – ja systeemi elää suhteissa
Sote-organisaatiot eivät ole vain rakenteita ja prosesseja. Ne ovat ennen kaikkea suhteiden verkostoja – ihmisten välistä jatkuvaa vuorovaikutusta. Kun yritämme ratkaista pintatason ongelmia ilman, että ymmärrämme niiden juurisyitä, palaamme usein samaan pisteeseen uudelleen.

Kuten systeemiajattelussa sanotaan: “Easy way out leads you back in.” Nopein ratkaisu on harvoin kestävin. Kestävän muutoksen polku kulkee ymmärryksen, ei kiireen kautta.
Lainsäädäntö, ohjeet ja hallinnolliset rajat muodostavat kehikon, mutta systeemi itse syntyy arjen yhteistyössä: ammattilaisten, johdon ja asiakkaiden välisissä suhteissa.
Siksi muutokset, jotka kohdistuvat vain pintaan – esimerkiksi uusi organisaatiokaavio, ohjelma tai lomake – eivät muuta systeemiä pysyvästi. Kuten systeemiajattelija Joss Colchester muistuttaa, “systeemit vastustavat syviä rakennemuutoksia.” Ne puolustavat omaa tasapainoaan, ja jos emme huomioi niiden vuorovaikutussuhteita, päädymme nopeasti takaisin alkuperäiseen ongelmaan – vain uusin termein.
Systeeminen muutos edellyttää siis älykkyyttä: kykyä tarkastella tilannetta suhteiden, ei vain rakenteiden kautta. Mitä tapahtuu, jos yksi palanen liikahtaa? Miten se vaikuttaa muihin? Mihin suuntaan virtaus lähtee kulkemaan?

Älykkyys on kykyä nähdä laajemmin

Albert Einstein totesi:
“Jos minulla olisi tunti aikaa ratkaista ongelma, josta henkeni riippuu, käyttäisin 55 minuuttia oikean kysymyksen keksimiseen – ja viisi minuuttia vastauksen löytämiseen.”
Sama pätee muutoksen johtamiseen. Älykkyys ei ole nopeita ratkaisuja vaan kykyä kysyä oikeita kysymyksiä:
Missä on point-of-cause vs. näkyvä ongelma?
Missä kohtaa järjestelmä itse ylläpitää ongelmaa?
Millä pienellä vivulla vaikutus voisi olla suurin?
Systeemiajattelussa tämä tarkoittaa huomion suuntaamista osien välisiin suhteisiin – ei vain yksittäisiin osiin. Se tarkoittaa dynaamisen muutoksen seuraamista staattisen maailman sijaan, ja avoimien järjestelmien suosimista suljettujen sijaan. Toisin sanoen: älykkyys ei katso vain pintaa, vaan etsii liikkeen logiikan sen alta.

Muutoksen älykkyys syntyy vuorovaikutuksessa
Älykkyys ei ole yksilön ominaisuus, vaan yhteinen taito. Organisaation älykkyys kasvaa, kun sen ihmiset kykenevät jakamaan havaintoja, kuuntelemaan toisiaan ja näkemään yhteyksiä yli rajojen.
Systeemiajattelija John Kania sanoo:
“Emme ajattele systeemistä muutosta asiana tai ihmisenä, joka pitää korjata – sen sijaan meidän on muutettava olosuhteita yksilön ympärillä.”
Älykkyyttä on myös se, että asiantuntijoilla on omaa päätäntävaltaa ja yhteinen viitekehys, jossa toimia. Kun he ymmärtävät, mihin eri asiat vaikuttavat ja miten muutos kytkeytyy kokonaisuuteen, päätöksenteko vahvistuu ja vastuunkanto kasvaa.
Tämä on systeemisen johtamisen ytimessä: ihmisten kyky nähdä oman työnsä vaikutukset ja toimia niiden perusteella.
Tämä tarkoittaa sitä, että älykkäin muutos ei aina ole se, jossa vaadimme ihmisiltä eniten, vaan se, jossa muutamme olosuhteita, jotka aiheuttavat ongelman ilmenemisen. Jos esimerkiksi työntekijät kokevat jatkuvaa kiirettä ja kuormitusta, kysymys ei ole yksilön resilienssistä, vaan rakenteista, jotka tuottavat kiirettä uudelleen ja uudelleen.
Älykkyys on siis kykyä nähdä taaksepäin ja eteenpäin yhtä aikaa – ymmärtää, mistä olemme tulleet, ja mitä seurauksia nykyisillä ratkaisuilla on pidemmällä aikavälillä.

Miten älykkyyttä voi harjoitella?
Systeeminen älykkyys ei synny itsestään, mutta sitä voi kehittää. Tässä muutamia havaintoja sote-kentän kehittämistyöstä:
- Tee näkyväksi vaikutusketjut. Kun suunnittelet toimenpidettä, pysähdy miettimään: mihin tämä vaikuttaa – suoraan ja epäsuorasti? Kenen arkeen tämä muuttaa jotakin?
- Etsi vipuvarret. Kaikkea ei tarvitse muuttaa kerralla. Usein pienikin, oikein suunnattu toimenpide voi avata uuden virtauksen koko järjestelmään.
- Pidä tarkoitus kirkkaana. Muutoksen keskellä on helppo unohtaa, miksi olemme tekemässä tätä. Kun yhteinen tarkoitus on selvä, myös päätöksenteko ja priorisointi kirkastuvat.
- Luo tilaa reflektiolle. Älykkyys ei synny kiireessä. Tarvitaan hetkiä, joissa voi pysähtyä, pohtia ja tarkastella systeemiä eri näkökulmista.
- Anna asiantuntijoille päätäntävaltaa. Kun ihmiset ymmärtävät systeemin toimintaa ja saavat tehdä päätöksiä omalla alueellaan, syntyy oppiva, elävä systeemi – ei jäykkä koneisto.


Systeeminen älykkyys on tulevaisuuden supervoima
Sote-sektori elää jatkuvassa muutoksessa. Lainsäädäntö, teknologia ja resurssit muuttuvat, mutta ihmisyys ja vuorovaikutus pysyvät ytimenä. Siksi älykkyys ei tarkoita tietojärjestelmien hallintaa tai strategioiden hiomista – vaan kykyä navigoida suhteiden, vaikutusten ja ilmiöiden verkostossa.
Kuten oppivia organisaatioita tutkineet systeemiajattelijat ovat todenneet – älykkäimmät organisaatiot eivät yritä hallita kaikkea, vaan oppivat näkemään, mikä on olennaista.
Älykkyys systeemisessä muutoksessa on kuin virtaava vesi: se löytää tiensä, ei voimalla vaan ymmärryksellä. Se tunnistaa, missä kohtaa liike kannattaa ohjata, ja antaa tilaa systeemin omalle viisaudelle.
Muutosta ei siis kannata puskea – sitä kannattaa ymmärtää.

Lopuksi
Kun seuraavan kerran kohtaat kehittämishaasteen, kysy itseltäsi:
Missä tämä ilmiö elää? Mitä suhteita se tarvitsee muuttuakseen?
Sillä kuten Einstein meitä muistuttaa, oikea kysymys on jo puoliksi vastaus.
Ja kuten me Mediellissä uskomme – systeemit eivät taivu voimalla, vaan älyllä.

Blogitekstin kirjoitti
Elisa Jokelin | LEAN-valmentaja (LPP)
Kun tapasin toiset Ellit, huomasin, että olemme joukko intohimoisia maailmanparantajia, joilla on halu kehittää terveydenhuollon suoritus- ja toimintakykyä. Se onnistuu mielestäni parhaiten tukemalla henkilöstöä tekemään kestävä muutos.
Jokaisella terveysasemalla haasteet ovat samat: liian paljon kysyntää suhteessa resursseihin. Koska resursseja ei ole luvassa lisää ja kysyntäkin vain kasvaa, ainut keino vastata kasvaviin haasteisiin on muuttaa tapaa, jolla peruspalveluja tuotetaan.
Yhteystiedot
Meihin Medielleihin saa yhteyttä: https://medielli.fi/yhteystiedot/#ellit