09 elo Muu­tos­vas­ta­rin­nan sisäi­nen elämä 

Muu­tos­vas­ta­rin­nan nousu ja nujer­rus 

Muu­tos­vas­ta­rinta pesii laa­jalti ja nousee esiin aina muu­tok­sen ais­ties­saan. Tyyp­pie­si­merkki on vaik­kapa toi­min­ta­mal­lin muu­tos, jonka esi­mer­kiksi Mediel­lin val­men­taja oman talon joh­don kanssa mars­sit­taa esiin. Sil­loin nousee muu­tos­vas­ta­rin­nan nis­ka­su­lat pys­tyyn ja ääni astetta kor­keam­maksi: Vaara uhkaa, tur­val­li­suutta ja vakautta kai­va­taan! Voi siinä joku myös miet­tiä, eikö teke­mäni työ kel­paa­kaan eikä sitä sel­väs­ti­kään arvosteta. 

Usein tässä koh­taa siir­ry­tään jär­ki­pe­rus­te­lu­jen kil­pa­lau­lan­taan. Miksi muu­tos pitäisi tehdä ja miksi se nime­no­maan pitäisi pysäyt­tää? Muu­tok­sen edis­tä­jät halua­vat vakuut­taa, jos­kus myös nujer­taa ja muser­taa (aika väki­val­taista kieltä, eikö?), muu­tos­vas­ta­rin­nan. Voi­ma­suh­teet ilmiössä ovat usein tosi­aan kuin ihmi­sen ja lin­nun välillä. Toi­sella on taval­li­sesti enem­män val­taa ja mah­dol­li­suus käyt­tää sitä toi­sen yli (power over). Samalla muu­tosta omilla perus­te­luil­laan vas­tus­tava kokee hel­posti tule­vansa ohi­te­tuksi ja epä­ar­vos­te­tuksi eikä koe tule­vansa kuul­luksi. Se voi saada hänet enti­ses­tään lisää­mään volyy­mia, teke­mään pesän teras­sin räys­täälle ja siten sot­ke­maan ihmi­sen teras­sin ja kesäsuunnitelmat. 

Jär­ki­pe­rus­tein argu­men­toi­malla ei reak­tioi­den takana ole­vat tar­peet tule kui­ten­kaan huo­mioi­duiksi kum­paan­kaan suun­taan ja näin ne nos­tat­ta­vat meissä koko jou­kon tun­teita.  Tar­pei­den ja tun­tei­den kautta voi­simme mie­les­täni päästä parem­min kiinni muu­tos­vas­ta­rin­nan sisäi­seen elä­mään – ja oppia myös elä­mään sen kanssa. Eihän lin­tua ole vält­tä­mä­töntä ajaa pois pesäs­tään, jos yhtei­selo sujuu. 

Ymmär­rys muu­tos­vas­ta­rin­nasta 

Sen sijaan, että muu­tos­vas­ta­rinta yri­tet­täi­siin hää­tää ympä­ris­tös­tään tai vai­en­taa, voisi miet­tiä sitä, miten alku­pe­räistä muu­to­seh­do­tusta työs­te­tään niin, että yhä useampi voi kokea voi­vansa elää sen kanssa ja jopa osal­lis­tua sen muo­toi­luun (käyt­tää siis val­taa yhdessä, power with). Se mihin suun­taan tulisi liik­kua tai mitä asioita huo­mioida, läh­tee liik­keelle toi­sen aidosta kuun­te­le­mi­sesta tar­pei­den tasolla. Jos muu­tos­vas­ta­rinta kai­paa tur­val­li­suutta ja vakautta, mie­ti­tään, miten sitä voi­daan tilan­teessa lisätä. Missä olisi sel­lai­nen pesä­paikka, josta voisi riit­tä­vän tur­val­li­sesti tilan­netta tark­kailla ja ehkä varo­vasti osal­lis­tua? Mil­lai­nen teh­tävä uuden pesän raken­ta­mi­sessa olisi muu­tos­vas­ta­rin­nalla itsel­lään, jotta siitä voisi tulla tar­peeksi viih­tyisä ja oman tun­tui­nen, vaikka ei ehkä ihan unel­mien kämppä oli­si­kaan? Rat­kai­su­kes­kei­nen lähes­ty­mis­tapa kehot­taa poh­ti­maan kei­noja lisätä sitä, mikä toi­mii edes vähän. Kysy siis mitä pientä juuri nyt teke­mällä voi­simme lisätä hal­lin­nan koke­musta tai lisätä ymmär­rystä muu­tok­sen mer­ki­tyk­sestä?  Samaan aikaan on tär­keää muis­taa, että lem­pi­stra­te­giamme (vaik­kapa “pide­tään kaikki ennal­laan”), har­voin toteu­tu­vat sel­lai­se­naan ja toi­saalta muu­tok­sen aja­ja­kin saat­taa jou­tua tin­ki­mään omasta aikaan­saa­mi­sen tar­pees­taan taa­tak­seen muille osal­li­suutta ja enna­koi­ta­vuutta. Vas­ti­neeksi hän saat­taa saada var­muutta itsel­leen­kin siitä, että isompi joukko tukee häntä ja sitou­tuu muu­tok­seen – riittävästi. 

Pää­tök­siä teh­dessä on juuri muu­tos­ti­lan­teissa tär­keää käsi­tellä asioita muu­toin­kin kuin kah­den navan väli­sinä seik­koina. Osal­li­suu­den koke­mus on par­haim­mil­laan pal­jon muu­ta­kin kuin mah­dol­li­suus sanoa (tur­haan) ei tai (puo­li­pa­kolla) kyllä, vaikka isot lin­jat oli­si­kin jo pää­tetty. Sitou­tu­mi­sen asteita on pal­jon täy­den ein ja totaa­li­sen kyl­län välissä ja sen voi antaa ohjata myös kehit­tä­mistä ja pää­tök­sen­te­koa. Voi olla hyvä tuki muu­tok­sen teke­mi­selle, jos 20 työn­te­ki­jästä neljä tukee aja­tusta lähes varauk­setta (skaa­lalla 9–10/10), kolme haluaa vähän vii­lata (7–8/10), kah­dek­san suh­tau­tuu esi­tyk­seen varauk­sella halu­ten tie­tää lisää ja poh­tia ris­kejä (6/10), neljä kiel­täy­tyy edis­tä­mästä asiaa miten­kään (2–3/10) ja lop­puja ei vain kiin­nosta (5/10). Sit­ten voi­daan kysyä: Mikä saisi sinut siir­ty­mään seu­raa­valle por­taalle asian tuke­mi­sen suh­teen? Näin muu­tos­vas­ta­rin­nan­kin kriit­ti­set huo­miot saa­vat arvonsa ja voi­vat paran­taa lopputulosta. 

Muu­tos­vas­ta­rinta – takuu­varma tove­rimme 

Muu­tos­vas­ta­rinta voi siis kät­keä sisäl­leen monia tar­peita tie­dosta help­pou­teen ja vakuut­tu­mi­sesta aina hyväk­sy­tyksi tule­mi­seen. Sitä ei voi ennalta aina arvata, mutta onneksi voi aina kysyä. Herk­kä­ais­ti­sesta muu­tos­vas­ta­rin­nasta (Con­ser­va­ti­vicus con­ser­va­ti­vicus) ker­too radios­ket­sissä lisää Ali­val­tio­sih­tee­rien haas­tat­te­lema orni­to­lo­gian toh­tori Kari Kona. Löy­dät sen YLE Aree­nasta haulla “Ali­val­tio­sih­tee­rin 90 parasta radios­ket­siä – Jakso 56: Vii­kon luon­to­ääni: muu­tos­vas­ta­rinta”. Pian alkaa­kin mui­den lin­tu­jen syk­syi­nen maas­ta­pako. Kotoi­nen muu­tos­vas­ta­rinta onneksi pysyy seu­ra­namme – ope­tel­kaamme siis tun­te­maan sen tavat ja elä­mään yhdessä ❤ 

Blo­gi­teks­tin kirjoitti

Soila Kar­rei­nen | Valmentaja

Hyp­pä­sin pois ison ter­veys­a­se­man yli­lää­kä­rin teh­tä­västä aja­tuk­se­nani löy­tää uuden­laista teke­mistä ja ymmär­rystä siitä, mitä sotelle oikeas­taan pitäisi tehdä. Sat­tu­man kautta tieni vei sosi­aali- ja ter­veys­mi­nis­te­riön kautta ter­vey­den­huol­lon resi­liens­sin tut­ki­muk­sen pariin. Kir­joi­tan aja­tuk­sis­tani, tut­ki­muk­sista ja pal­jon muuta. 

Yhteys­tie­dot

Mei­hin Mediel­lei­hin saa yhteyttä: https://medielli.fi/yhteystiedot/#ellit