09 kesä Wan­han väls­kä­rin wii­sauk­sia rah­vaan kan­san kielellä 

Jo Agricola aikanaan osasi wiisaudellaan julistaa, miten taakkanamme ovat “nämä moninaisista taudeista ja kivuista käyrätyt ja ne pirultariivatut ja kuuntaudilliset ja halvatut”.

Wii­sauk­sia

Me resurs­siwa­jeella ja hoi­to­ve­lalla rasi­te­tut, työllä ja kii­reellä kuma­raan pai­ne­tut, otsa rypylle pai­nu­neena kaik­kemme yri­tämme ja silti tämä rah­vas, jota valis­taa ja hoiwata yri­tämme par­haan tie­tomme ja tai­tomme mukai­sesti ja sil­ti­kin wuosi wuo­delta nämä onnet­to­mat vain wan­he­ne­vat ja liho­vat yhä kas­va­vassa mää­rin ja joita pal­jolti riiwaa­vat yksi­näi­syy­den ja päih­tei­den synnit.

Sillä onhan mei­dän wii­sai­den tie­dossa, että suo­ne­nis­kentä paran­taa kaikki vai­vat. Ja että aiwo­jen pää­asial­li­nen teh­tävä on tuot­taa räkää. Ja että kuu­mei­set kan­nat­taa samalle osas­tolle sijoit­taa kuin syn­nyt­täwä nais­väki. Koska ei oppi­neen käsiin lika tartu.

Silti tämä rah­vas syn­nyt­tää sau­nassa ja par­turi kis­koo ham­paita suusta ja pai­seita awaa veit­sellä. Eikä kuun­tele wii­sauk­sia rawin­non kalo­ri­mää­rien rajoit­ta­mi­sesta ja ter­ve­hen­ki­sen lii­kun­nan ilosanomaa.

Waan näin ikäwuo­sien kart­tuessa ja har­maa­hap­si­sena on pää­häni kiusal­li­sessa mää­rin nous­sut keret­ti­läi­siä aja­tuk­sia siitä, woi­siko kansa olla oikeassa ja taak­kaamme myös muu wäki osal­tansa helpottaa.

Wai?

Wai woi­siko fysio­te­ra­peu­tilla olla wii­sautta hoi­taa ran­gan vai­voista kärsiviä.

Wai woi­siko ham­paita kat­sova löy­tää moni­nai­sia tau­teja suu­hun kat­so­malla ja wäls­kä­rille wies­tiä hawaintojaan.

Wai woi­siko pirul­ta­rii­vattu saada hoi­toa sai­raan mie­leen hoi­toon manaa­mi­sen sijasta syvän kes­kus­te­lun ja kuun­te­lun osaa­valta wiisaalta.

Wai woi­siko moni­nai­sista tau­deista ja kivusta kär­sivä esit­tää har­taan toi­veensa awun tar­peesta ja me wii­saat tukea tawoit­teensa saawuttamisessa.

Ja onko kovin wää­rin ijän wanha sanonta “waro wan­haa par­tu­ria ja nuorta väls­kä­riä” ja että oikeampi olisi: waro tii­miä, jossa ei ole sekä nuo­ria että wan­hoja väls­kä­reitä, jotka toi­sis­taan oppia sai­si­vat ja lisäksi muu wäki heti apuna ja suu­rena ilona rahwasta hoitamassa.

Agrico­lan sanoin: siis salaa ja julki näitä hoe, ettäs sai­sit sen armon kokee.