01 touko Ja tämä tarina on tosi.

Kul­tai­sella 60-luvulla sil­loi­nen kun­nan­lää­käri kut­sut­tiin mui­den apu­jen puut­teessa pai­kalle, kun pai­kal­li­nen karhu piti eläin­tar­hassa nukut­taa siir­toa var­ten. Lää­kä­rin­kou­lu­tuk­sen saa­nut novii­simme las­kes­keli niu­kan eläin­tie­tä­myk­sensä perus­teella sum­mit­tai­sen uni­lääk­keen mää­rän kar­hulle (joka on tosi iso!), jolla otso saa­tai­siin tur­val­li­sesti nuku­tet­tua siir­ron ajaksi. Lääke annet­tiin mesi­käm­me­nelle lohi­pa­laan piilotettuna.

Tulos 1: Karhu nukahti ja saa­tiin tur­val­li­sesti siirrettyä. 

Tulos 2: Ja nuk­kui 2 kuu­kautta yhteen menoon. 

Tulos 3: Eikä sen jäl­keen suos­tu­nut kos­kaan enää syö­mään kalaa. 

Tällä vuo­si­tu­han­nella

Eksy­nyt kan­sa­lai­nen saa­pui pai­kal­li­seen apo­teek­kiin kyse­le­mään, mikä käär­meellä mah­taisi olla vikana, kun tun­tui ole­van iho- eli suo­muon­gel­maa. Nok­kela novii­simme päät­teli kyseessä ole­van syy­hyn tai muun eliön ja tar­josi hoi­doksi Nix- mikstuuraa. 

Tulos 1: Ötö­kät kuolivat. 

Tulos 2: Ja käärme myös. 

Naa­pu­ri­maassa

Orto­pe­diksi opis­kel­lut  vs ter­veys­kes­kus­lää­käri tuli nau­raen kah­vi­huo­nee­seen. Vas­taa­no­tolla oli ollut mies, joka oli etusor­mel­laan tök­ki­nyt molem­min puo­lin rin­ta­las­taa ja molem­pia rei­siä kom­men­toi­den “Sat­tuu tästä. Ja tästä. Ja tästä. Ja tästä”. Mikä oli­kaan mie­hellä vikana? Etusormi poikki. (Piti olla orto­pedi, että tajusi kat­soa etusormea). 

Akvaa­rio

Topakka ter­veys­kes­kus­lää­kä­rimme osti akvaa­rion. Ja kaloja akvaa­rioon uis­ken­te­le­maan. Kaloilla vai­kutti ole­van jon­kin­laista iho- eikun suo­mu­muu­tosta. Val­pas diag­nos­ti­nen silmä diag­no­soi ilmei­sen bak­teeri- infek­tion, johon amok­si­sil­liini oival­li­sesti var­masti aut­taisi. Tar­kan gram­ma­las­kel­man jäl­keen toh­to­rimme tipautti miks­tuu­ran akvaa­rioon kalo­jen nau­tit­ta­vaksi, vii­mei­senä (liian myö­häi­senä) aja­tuk­se­naan: “Onko­han niillä muu­ten munuai­sia”. Ei ilmei­sesti ollut. 

Koke­nut sisätautilääkäri

Koke­neella sisä­tau­ti­lää­kä­ril­lämme oli vakiin­tu­nut tapa kir­joi­tella resep­tejä omaan tyy­liinsä. Kun­nes vas­taa­no­tolle ilmaan­tui ärty­neen oloi­nen rouva valit­taen han­ka­laa suun kipua. Aikansa asiaa ihme­tel­ty­ään nuori kol­lega vii­mein kauan ja perus­teel­li­sesti poh­dit­tu­aan ja useam­man­kin tut­ki­muk­sen jäl­keen pää­tyi perus­asioi­hin ja vii­mein oivalsi ongel­man juu­ri­syyn.  Resep­tissä luki “yksi tabletti illan­suussa”.  Kun rouva valitti, kuinka han­ka­laa oli pitää tablet­tia koko illan suussa. 

Äitiys­neu­vo­la­lää­käri

Äitiys­neu­vo­la­lää­kä­ril­lemme tuli yllät­tävä kon­sul­taa­tio kes­ken vas­taan­o­ton, kun asia­kas oli juuri tul­lut neu­vo­la­käyn­nil­leen. Neu­vo­la­toh­to­rimme ker­kesi vain huik­kaista: “rii­su­kaa ja men­kää vaa­kaan” juos­tes­saan kii­reel­li­selle asia­kas­käyn­nil­leen. Lää­kä­rin saa­puessa huo­nee­seen pai­kalla oli alas­ton ras­kaana oleva nai­nen ns. vaaka-asen­nossa: kädet leväl­lään ja toi­nen jalka ojen­net­tuna.  Nok­kela pelas­tus: “Hyvä. Ja sit­ten punnitaan”. 

Nuori kan­di­daatti

Nuori kan­di­daatti oli Ruot­sissa kesä­si­jai­sena hoi­ta­jana. Ja palasi koti­maa­hansa ihme­tel­len, että oli var­maan ollut ruot­sa­lai­sessa lasi­sil­mä­kes­kuk­sessa töissä, kun lasi­sil­mä­ano­muk­sia tuli ihan pil­vin pimein. Glasögon. 

Ja näi­den tosi­ta­ri­noi­den saattelemana…