10 maalis Miksi oma­lää­kä­ri­jär­jes­telmä oli hyvä 90-luvulla?

Tut­ki­muk­sissa on todettu, miten oma­lää­kä­ri­jär­jes­tel­mässä hoi­don jat­ku­vuus, saa­ta­vuus, asia­kas­tyy­ty­väi­syys ja työn­te­ki­jöi­den työ­tyy­ty­väi­syys para­ni­vat. Siksi yhä useampi haa­vei­lee oma­lää­käri- ja oma­hoi­ta­ja­jär­jes­tel­mään palaa­mi­sesta. Oma­lää­kä­ri­jär­jes­telmä on perus­ter­vey­den­huol­lossa pikem­min sääntö kuin poik­keus. Se on käy­tössä useissa maissa- esi­merk­keinä Norja, Ruotsi, Viro, Tanska, Iso-Bri­tan­nia ja Hollanti.

Miksi oma­lää­kä­ri­jär­jes­tel­mästä kui­ten­kin pit­kälti luo­vut­tiin Suo­messa tällä vuosituhannella?

Kun sijai­sia ei saatu, oma­lää­kä­rin alueita jäi ilman lää­kä­riä ja vaki­tuis­ten lää­kä­rei­den työ­taakka kas­voi. Työ­taa­kan kas­vua lisäsi eri­kois­sai­raan­hoi­don työn­siir­rot perusterveydenhuoltoon.

Lää­kä­reillä ei ollut usein­kaan työ­ai­kaa eikä työ­mää­rälle ollut rajoi­tetta, jol­loin vas­taa­no­tot jonou­tui­vat. “Hel­pot” työi­käi­set asiak­kaat siir­tyi­vät jono­jen vuoksi työ­ter­veys­huol­toon. Osin laman ja osin sijais­ten saa­mi­sen vai­keu­den vuoksi oma­lää­kä­rei­den alu­eet kas­voi­vat isoiksi ja ras­kaiksi eikä alue­ko­koa pie­nen­netty. Nuo­ret kou­lu­tuk­sensa alku­vai­heessa ole­vat lää­kä­rit eivät pär­jän­neet isoilla alueilla ja lää­kä­rei­den saa­ta­vuus heik­keni entisestään.

Mitä ennus­tamme tulevaisuudesta?

Suo­messa väestö van­he­nee. Väes­tön van­he­tessa sai­rau­det lisään­ty­vät ja ter­vey­den­huol­lon pal­ve­lu­tarve kas­vaa. Huol­to­suhde muut­tuu väes­tö­ra­ken­teen vuoksi epäedullisemmaksi. 

Eri­kois­sai­raan­hoito ei ota perus­ter­vey­den­huol­lon teh­tä­viä takai­sin itselleen. 

Lää­ke­tie­teel­li­sen tie­don määrä kas­vaa eks­po­nen­ti­aa­li­sesti ja yksit­täi­sen (oma)lääkärin on yhä haas­ta­vampi hal­lita moni­mut­kaista kokonaisuutta. 

Oma­lää­kä­ri­jär­jes­telmä tur­vaa jat­ku­vuutta, paran­taa hoi­don laa­tua, asia­kas- ja työ­tyy­ty­väi­syyttä ‑mutta…

Muissa maissa oma­lää­kä­rin alue on ollut kool­taan noin 1 200–1 600 asu­kasta, Virossa mak­si­mi­määrä on 2 000 asu­kasta- jonka jäl­keen lää­käri voi kiel­täy­tyä otta­masta lisä­po­ti­laita vas­taan. Oma­lää­kä­rit ovat pää­sään­töi­sesti amma­tin­har­joit­ta­jia. Rahoi­tus­me­ka­nis­meissa on eroavaisuuksia.

Miten ihmeessä Suo­messa – huol­to­suh­teen huo­no­ne­mi­nen huo­mioi­den- on mah­dol­lista pie­nen­tää oma­lää­kä­rin alu­eetta sopi­van kokoi­seksi, jotta oma­lää­käri kyke­nee työs­ken­te­le­mään työ­ajan puit­teissa? Tämä kos­kee myös myös sijai­sia, osa-aikai­suutta toi­vo­vaa, osa­työ­ky­kyistä ja eri­kois­tu­vaa omalääkäriä/sijaista tai kandidaattia.

Miten ihmeessä tur­vata lää­kä­rille sopiva väes­tön koko, palk­kaus, taata asiak­kail­lemme riit­tävä lää­ke­tie­teen osaa­mi­sen taso ja oma­lää­kä­reille lupa kou­lu­tuk­siin ja tar­vit­taessa tut­ki­muk­seen, kun toi­vee­namme on säi­lyt­tää myös nykyi­nen eri­kois­sai­raan­hoi­don kor­kea taso ja tur­vata myös sen rahoitus?

Ja tehdä vielä tämä kaikki maa­il­massa, jossa talou­del­li­set resurs­sit ovat rajal­li­sia ja jossa epä­var­muus ja muu­tos tun­tu­vat pikem­min lisään­ty­vän kuin vähenevän?