03 tammi Yskiä vai eikö yskiä

Tapah­tuipa tässä eräänä päi­vänä, että vas­taa­no­tolle ilmaan­tui isänsä tuo­mana vir­keä mel­kein kuusi­vuo­tias pul­mal­li­sen vai­van kera. 

Tarina oli saa­nut alkunsa aiem­min keväällä, jol­loin lapsi oli yski­nyt jo pidem­män aikaa. Val­pas ter­veys­kes­kus­lää­käri oli ohjan­nut hänet las­ten­lää­kä­rille, joka aloitti tut­ki­mus­ten jäl­keen ast­ma­hoi­tona kor­ti­soni-inha­laa­tion ja avaa­van lääkkeen. 

Kesällä yskä vai­kutti jo hie­man hel­pot­ta­van, kun­nes syk­syn aikana palaili vai­vaa­maan iltai­sin ja öisin, aamui­sin oli tuk­koisa olo ja leik­kiessä mel­kein kuusi­vuo­tias intou­tui yski­mään limaa­kin. Muu­ten vointi oli mitä mai­noin, kuu­metta tai muuta mur­hetta ei ollut eikä isom­pia huo­lia­kaan elämässä. 

Päi­vä­ko­dissa ylin esi­hen­kilö oli vii­sau­des­saan ja pan­de­mian ynnä omik­ro­nin säi­kyt­tä­mänä anta­nut ohjeen, että mikäli lapsi yskii, tulee tämä lähet­tää kotiin karan­tee­niin. Vir­keän mel­kein kuusi­vuo­ti­aan yskä ei tut­tua päi­vä­ko­din opet­ta­jaa huo­let­ta­nut, mutta sijai­sia ja mui­den las­ten van­hem­pia se mie­ti­tytti. Isä oli koet­ta­nut saada ohjeis­tusta esi­hen­ki­löltä, las­ten­lää­kä­riltä, thl:ltä ja muilta ins­tans­seilta, mutta kukaan ei uskal­ta­nut ottaa ris­kiä, että omik­ron pää­sisi leviä­mään päi­vä­ko­dissa ja aiheut­ta­maan karan­tee­nia. Eikä lasta voi­nut koko aikaa koto­na­kaan pitää, jot­tei­vät eska­rin hyö­dyt jäisi koko­naan saamatta. 

Vii­mein yskälle seli­tystä etsit­täessä oli las­ten­lää­käri ohjan­nut tapauk­sen ter­veys­kes­kus­lää­kä­rille arvioi­ta­vaksi. Mel­kein kuusi­vuo­tias osoit­tau­tui jäl­leen erin­omai­sen vir­keäksi ja hyvä­voin­ti­seksi, aus­kul­taa­tiossa ei vin­ku­nut eikä ritis­syt eikä täry­kal­voil­la­kaan ollut nes­tettä tai punoi­tusta. Hen­gi­tys oli mas­kin kanssa hie­man han­ka­lan oloista, mutta nor­ma­li­soi­tui heti, kun maski uskal­let­tiin ottaa pois. 

Las­ten­lää­kä­rien kaikki kei­not oli lopulta kokeiltu, emmekä isän­kään kanssa rat­kai­sua tähän kovin han­ka­laan ongel­maan kek­si­neet, vaikka kuinka yri­timme asiaa eri kan­teilta tar­kas­tella. Pää rii­puk­sissa ja kovasti poh­dit­tuamme pää­dyimme yhtei­seen lop­pu­tu­le­maan, että ter­ve­kin lapsi nyt vaan jos­kus köhii, se on nor­maa­lia eikä sille mitään voi, ja että me aikui­set ollaan omituisia. 

Jonka päälle vir­keä mel­kein kuusi­vuo­tias yskäisi vielä kerran. 

Sii­näpä pulma. 

Blo­gi­teks­tin kirjoitti

Anne Autio | LEAN-val­men­taja (LPP)

Pit­kän ter­veys­kes­kus­taus­tan omaa­vana yli­lää­kä­rinä tuon Mediel­lei­hin sekä perin­teitä että osaa­mista aiem­mista muu­tok­sista. Eri­tyi­sesti olen hyvä saa­ta­vuu­den sekä resurs­sien tasa­pai­noi­lussa ja vari­aa­tion havait­se­mi­sessa ja hal­lit­se­mi­sessa. Poi­kit­tai­nen ajat­telu sekä resi­lienssi on minulle luon­te­vaa, ja kyke­nen ajat­te­le­maan asioita “out of the box” eli laa­ti­kon ulko­puo­lelta, jos­kus enna­koi­vas­ti­kin. Huo­maan usein asioita, jotka ovat tulossa vasta esiin. Ellei­hin tör­mä­sin eri pro­jek­teissa sekä työ­pai­koilla, ja lopulta pää­dyimme yhteen, kun huo­ma­simme ihmet­te­le­vämme samaa nor­sua eri ilman­suun­nista. Me Mediel­lit toi­mimme tasa-arvoi­sesti, oikeu­den­mu­kai­sesti sekä asia­kasta kunnioittaen.

Yhteys­tie­dot

Mei­hin Mediel­lei­hin saa yhteyttä: https://medielli.fi/yhteystiedot/#ellit